Mua vaan naurattaa tällä hetkellä, vaikka eilen illalla olin ihan ällistynyt. Meillä oli viimeinen kerta arkitottiskurssilla, jos viime kerralla kaikki meni nappiin niin tällä kerralla ensimmäinen puoli tuntia keskusteltiin Hiskin kanssa mitä saa tehdä ja mitä ei. Sille iski ilmeisesti murkkuikä kuin napista painamalla.

Vähäsen aavistusta tulevasta olin saanut jo edellisenä päivänä Hiskin reaktiosta, kun naapuruston rasittava pohjanpystykorva tuli lenkillä vastaan ja sen ohitus ei todellakaan tapahtunut mallikkaasti. Pohjis saa tehdä mitä tykkää, sille on annettu todellakin kaikki valta...eli se tuli vastaan tuijottaen, haukkuen ja muristen. Jos olisin ollut järkevä, olisin kääntynyt toiseen suuntaan, mutta ei, me ohitettiin. Hiskihän vetäisi oikeen kunnon kierrokset päälle ja ohitus sujui kahdella jalalla remmissä tempoen. Ihanaa, oikeen koiranomistajan tähtihetkiä.'

Noh, eilen sitten kurssilla Hiski käyttäytyi niin, että koutsi Jennikin sanoi silmät pyöreänä "Eihän se ole ikinä ollut noin kamala". No ei ole ollut, ihan kuin olisimme palanneet siihen aikaan, kun Hiski oli juuri vapautettu häkkilevosta ja se oli patoutunutta energiaa täynnä oleva, räjähtävä ydinpommi. Se kyttäili muita koiria, haastoi minua, haisteli kenttää, repi hihnaa ja käyttäytyi kertakaikkisen raivostuttavasti. Noh, keskustelimme asiasta siis moneen kertaan ja vihdoin lopulta se rauhoittui ja pääsimme treenaamaankin ihan oikeita juttuja. Lopussa se istui jopa paikoillaan, kun vierestä säntäsi kääpiöterrieri luoksetuloon. Ja ihan lopussa makasi mun vieressä ihan rauhassa eikä kytännyt enää ketään.

Mielenkiinnolla odotan, mitä tuleman pitää. Jatkuuko känkkäränkkäily vai oliko se tuossa, pitkiin aikoihin ei ole Hiskin kanssa tarvinnut tuollalailla vääntää. Minä sairastin flunssaa viikonlopun ja Hiskin lenkkeilyt oli aika vähissä, voi siis johtua myös siitä, että energiaa oli paljon purkamatta.
Tämä on kyllä hassua, että missään vaiheessa mulla ei koskaan tule mieleen luovuttaa Hiskin kanssa, vaan saan entistä enemmän tarmoa treenata sen kanssa asiat kuntoon :). Olenkin sanonut monelle, että kaikista mun koirista Hiski varmasti opettaa mulle kaikista eniten.

Lahja kävi eilen kotosalla kynnenleikkuulla ja kirsun rasvauksella, sitten sillä olikin jo kiire pois. Se on ihana tyttö, mutta selvästi onnellisempi mun vanhempien luona