perjantai, 30. marraskuu 2012

Palliton kirjoitus

Hiski-hömpötti viettää jatkossa elämänsä ilman kulkusia. Sillähän todettiin jo ekoilla rokotuksilla piilokives, joka ei mun ahkerista pallinpudotuslaulujen laulamisesta huolimatta sieltä pussiin tipahtanut vaan jäi vatsaonteloon elämään ja olemaan. Koska vatsaontelossa oleva piilokives on aivan liian lämpimässä elimistö saattaa kehittää siihen helposti kasvaimen. No tätähän ei tietysti haluta ja siksi se piilokives on hyvä poistaa jo melko nuorella iällä. Piilokiveksistä eli kivesvikaista koiraa ei myöskään saa käyttää jalostukseen, koska vika voi olla periytyvä ja siksi on hyvä sen piilokiveksen lisäksi poistaa myös se normaalisti laskeutunut kives. Tästäpä johtuen Hiskikin siis sai luopua palleroisistaan nyt 2 vuoden ja 2 kk:n iässä. Nyt siis hoidamme haavaa seuraavat vajaa kaksi viikkoa ja rajuimmat treenaamiset ovat tauolla sen aikaa.


Koska koira laitettiin joka tapauksessa narkoosiin, otettiin siitä samalla myös viralliset ja epäviralliset kuvat. Viralliset lonkka- ja kyynärkuvat matkaavat Kennelliittoon lausuttavaksi ja tulokset tulevat sitten muutaman viikon sisään. Kyynärkuvat näyttivät oikein siisteiltä ja lonkat samoin, lonkkamaljat ovat kuulemma hieman matalat ja lonkat pystyasentoiset mikä saattaa vaikuttaa arvosanaan. Samalla kuvattiin myös selkä, erinomainen, ja olkanivelet, jotka nekin hyvin siistit. Tässä vielä ne kuvat:
 
Lonkat, huomatkaa miten muhkeat reidet ;)


Kyynärät, vasen ja oikea



Selkä, häntä siis vasemmalle



Olkanivelet, oikea ja vasen, kuvattu hieman erilailla koska halusin nähdä oikean lavan tilanteen myös siellä olleen murtuman vuoksi.


Hiski malleili taas tänään töissä. Päällä Hurtta Storm Hoodie.
 



30.11.2012 kuva: Anni Possakka

keskiviikko, 7. marraskuu 2012

Hiski mainostaa

Hiski pääsi työpaikkani mainosmalliksi erittäin edustavalla kuvalla ;)

tiistai, 16. lokakuu 2012

Känkkäränkkä tuli kylään

Mua vaan naurattaa tällä hetkellä, vaikka eilen illalla olin ihan ällistynyt. Meillä oli viimeinen kerta arkitottiskurssilla, jos viime kerralla kaikki meni nappiin niin tällä kerralla ensimmäinen puoli tuntia keskusteltiin Hiskin kanssa mitä saa tehdä ja mitä ei. Sille iski ilmeisesti murkkuikä kuin napista painamalla.

Vähäsen aavistusta tulevasta olin saanut jo edellisenä päivänä Hiskin reaktiosta, kun naapuruston rasittava pohjanpystykorva tuli lenkillä vastaan ja sen ohitus ei todellakaan tapahtunut mallikkaasti. Pohjis saa tehdä mitä tykkää, sille on annettu todellakin kaikki valta...eli se tuli vastaan tuijottaen, haukkuen ja muristen. Jos olisin ollut järkevä, olisin kääntynyt toiseen suuntaan, mutta ei, me ohitettiin. Hiskihän vetäisi oikeen kunnon kierrokset päälle ja ohitus sujui kahdella jalalla remmissä tempoen. Ihanaa, oikeen koiranomistajan tähtihetkiä.'

Noh, eilen sitten kurssilla Hiski käyttäytyi niin, että koutsi Jennikin sanoi silmät pyöreänä "Eihän se ole ikinä ollut noin kamala". No ei ole ollut, ihan kuin olisimme palanneet siihen aikaan, kun Hiski oli juuri vapautettu häkkilevosta ja se oli patoutunutta energiaa täynnä oleva, räjähtävä ydinpommi. Se kyttäili muita koiria, haastoi minua, haisteli kenttää, repi hihnaa ja käyttäytyi kertakaikkisen raivostuttavasti. Noh, keskustelimme asiasta siis moneen kertaan ja vihdoin lopulta se rauhoittui ja pääsimme treenaamaankin ihan oikeita juttuja. Lopussa se istui jopa paikoillaan, kun vierestä säntäsi kääpiöterrieri luoksetuloon. Ja ihan lopussa makasi mun vieressä ihan rauhassa eikä kytännyt enää ketään.

Mielenkiinnolla odotan, mitä tuleman pitää. Jatkuuko känkkäränkkäily vai oliko se tuossa, pitkiin aikoihin ei ole Hiskin kanssa tarvinnut tuollalailla vääntää. Minä sairastin flunssaa viikonlopun ja Hiskin lenkkeilyt oli aika vähissä, voi siis johtua myös siitä, että energiaa oli paljon purkamatta.
Tämä on kyllä hassua, että missään vaiheessa mulla ei koskaan tule mieleen luovuttaa Hiskin kanssa, vaan saan entistä enemmän tarmoa treenata sen kanssa asiat kuntoon :). Olenkin sanonut monelle, että kaikista mun koirista Hiski varmasti opettaa mulle kaikista eniten.

Lahja kävi eilen kotosalla kynnenleikkuulla ja kirsun rasvauksella, sitten sillä olikin jo kiire pois. Se on ihana tyttö, mutta selvästi onnellisempi mun vanhempien luona heart


keskiviikko, 10. lokakuu 2012

Arkitottista ja auton korjausta

Viikko sitten jälkipellolle ajaessa törskäytin aika pahasti kiveen :(, niin pahasti, että auto piti työntää pois kiven päältä. No koska Esto on maailman paras auto, ei se ollut asiasta millänsäkään vaan matka jatkui. Muutama päivä tämän jälkeen aloin ihmetellä kummallista ääntä ja vein Eston isälleni tutkimuksiin. Törskäytyksen voimasta koko pakosarja (?) oli kääntynyt vinoon, yksi letku halki ja pultit löystyneet, O'ou :D. Nyt se on tuunattu taas uuteen uskoon ja välttelemme jatkossa isoja kiviä. Oon miettinyt, että Eston jälkeen ostan pienen pakettiauton, mutta ehkä mun täytyy alkaa harkitsemaan maasturia :D 
Lahja, joka rakastaa koko sydämellään autoilua, auttoi mun isää Eston korjauksessa ja istui vänkärin paikalla koko ajan. Isä ei ollut saanut sitä autosta pois vaan, kun menin käymään porukoilla niin Esto oli autotallissa ja Lahja nukkui vänkärin paikalla tyytyväisenä.

Maanantai-iltana oltiin taas Hiskin kanssa arkitottiskurssilla Active Dogilla Martinniemessä. Tällä kertaa otettiin luopumista, luoksetuloja ulkona, ohituksia sisällä ja ulkona, sekä paikallaoloa. 
Luopumisharjoitus tapahtui niin, että jätettiin kasa makupaloja maahan ja mentiin koiran kanssa 10 metrin päähän ja lähdettiin kävelemään kasaa kohti. Heti kun koira alkoi hinkumaan sitä läjää kohti niin pysähdyttiin, sanottiin koiralle käsky ja kun koira otti kontaktin ohjaajaan niin koira sai kädestä palkkaa ja kehuja. Tätä toistettiin muutamaan kertaan ja sen jälkeen ruvettiin kiertämään muiden "läjillä". Hiski taas touhotti menemään, ettei se edes huomannut muiden läjiä kuin pari kertaa. Toisaalta meillä ei ole sen kanssa ikinä ollut ongelmana, että se söisi jotain tien varsilta.

Luoksetuloja tehtiin tällä kertaa ulkona, samaan "pentu"tyyliin kuin ennenkin eli Jenni The Koutsi pitää koiraa kiinni ja ohjaaja juoksee  poispäin koiraa kutsuen. Nyt tietyn vaikeuden tähän toi se, että kello oli n. 21.30 ja ulkona säkkipimeää. Hiski-tollo juoksi mun perään, mutta koska mä olin jo valokentän ulkopuolella se alkoi etsimään mua hallin kulman takaa, tuli se sitten luokse kun kutsuin uudestaan. Toisella kertaa Hiski juoksi mun ohi, huomaa ettei se juurikaan käytä nenäänsä näissä tilanteissa.

Ohituksia tehtiin niin, että asetuimme kaikki kolme koirakkoa kolmioksi ja sitten vaihdettiin paikkoja kulmasta kulmaan niin että tuli ohituksia. Meidän ohitukset meni ihan mielettömän hyvin, Hiski ei edes vilkaissut toisia koira vaan mentiin remmi löysällä kaikki ohitukset. Wau! Tehtiin ohituksia myös ulkona, kierrettiin hallia ympäri niin, että yksi koirakko meni vastapäivään ja kaksi myötäpäivään niin että väliä oli n. puolen hallin verran. Nämäkin ohitukset meni yllättävän hyvin, kysyinkin, että kuka vaihtoi mun koiran.

Paikallaoloja treenattiin ensin kukin koirakko yksikseen ja lopulta niin, että kaksi koiraa istui/makasi paikoillaan vierekkäin ja ohjaajat muutaman metrin päässä vierekkäin, kolmas koirakko sitten käveli siitä ohjaajien ja paikallaolevien koirien välistä edestakaisin. Hurjaa, mutta Hiski pysyi paikoillaan oikein hienosti.

Treenit meni siis kokonaisuudesssaan varsin kivastii, paras synttärilahja, jonka Hiski mulle saattoi antaa. Kurssia ei ole enää kuin yksi kerta jäljellä. Mielellään mennään jatkossakin tuonne AD:n kursseille, oon ollu oikein tyytyväinen.

Tänään meillä sattui aamulenkillä pieni onnettomuus, jonka seurauksena Hiskin suosikkilelu, pinkki narupallo, roikkuu  monen metrin korkeudessa kuusen oksalla. En tiedä vielä millä sen saan sieltä pois, mutta pakkohan se on saada.


maanantai, 8. lokakuu 2012

Jälkihommia

Viimeisen reilun viikon aikana ollaan Hiskin kanssa jäljestetty tosi paljon ja sinä aikana on jäljetkin mitaltaan tuplaantuneet ja ehkä sinne jäljelle on tullut himpun verran tarkkuuttakin.

Viime viikon lauantaina olimme Nivalassa Peltojälkikurssilla ja Hiskille tehtiin eka kertaa vieraan (Mian) tekemä jälki ja eka kertaa jäljellä oli myös 2 kulmaa. Palkkana oon nyt käyttänyt jäljellä pelkästään broilerinsydäntä, joko keitettynä tai raakana. Keitettynä  toimii ehkä paremmin ja jäljestämiseen on tullut selvästi parempi motivaatio kuin ennen. Uskon, että kun saadaan Hiskille jälkiä alle ennen talvea niin tulee sitä varmuutta tekemisen meininkiä jäljestämiseen. Kulmat menee kohtuullisen hyvin, mutta jäljellä joudun pidättelemään poikaa kovasti, kun sillä on aina niin kova kiire. Muutaman kerran on kuitenkin jo ilmaantunut pikkupätkiä semmoista kivaa tiivistä ja rauhallista työskentelyä.

Meillä on nyt yks mahtavan iso pelto käytössä ja muutama pienempi. Ojan ylityksiäkin on treenattu ja herra Herkkänokan alkujärkytyksen jälkeen ne sujuu jo oikein mallikkaasti. Alkujärkytyksen siis aiheutti heinänkorret, jotka tökkäsi Hiskiä kuonoon...huoh.

Tänään olin katsomassa FH-koetta pitkästä aikaa, samalla kannustamassa Mian ja Dixien koekenttien avausta. Tulosta ei tullut, mutta nyt tietää taas mitä pitää Dixien kans pitää treenata; kulmia, kulmia, kulmia. Saas nähdä päästäänkö me Hiskin kanssa ikinä kokeisiin, siinä nyt on ainakin ensin se yks pikkunen käyttäytymiskoe suoritettavana ensin ja sinne on vielä pitkä matka.