Jokohan tänne osais jotain kirjoittaa, kerran jo yritin aiemmin ja onnistuin deletoimaan koko pitkän viestin. Se, jos mikä pistää ketuttaan...josko nyt paremmalla onnella.

Tänään on ollut ihana, aurinkoinen päivä. Kevät tulee ja mielikin ehkä virkistyy. Pessiä kaipaan päivittäin, on kummallista, ettei muori ole täällä. Lahjan kanssa käytiin kävellen Ellin luona Intiössä, matkaa on jotain 5 km täältä meiltä. Lahja nautti selvästi uusista maisemista ja pitkästä lenkistä.

Sitten menneen vuoden lopun ja nykyisen vuoden alun kuulumisia...

Viikko oltiin Lahjan kanssa kahdestaan Pessin lähdön jälkeen ja sitten meidän elämään tuli pieni musta pyörremyrsky ruskein merkein. Lahja-parka olisi varmaan toivonut, että me oltais ikuisesti vaan kahdestaan, eikä voinut käsittää, että Hiski oikeasti muutti meille jäädäkseen. En tiedä, oliko maailman fiksuin päätös ottaa koiranpentu kesken kiireisimmän opiskeluvaiheen, mutta onhan tässä ihan hyvin selvitty. Onneksi on ollut apuvoimia pennun viihdytykseen silloin, kun itsellä on aika ollut tiukilla.

 

Hiski 4 viikkoa

 

Hiski on siis virallisesti Zirabanden Grissom, urospuolinen rottweiler, joka on kyllä ehtinyt kasvaa jo aika isoksi, ensi viikolla tulee 6 kk täyteen.  Hiskin tullessa, ei ollut vielä lumet maassa ja ehdimme ottaa muutaman pikkuruisen jäljen, Poika osasi käyttää hienosti nenäänsä ja tykkäsi jäljestämisestä kovasti...jospa sieltä jäi jotain mieleen muhimaan. Keväällä toivottavasti voimme jatkaa harrastusta. Nyt talven aikana olemme käyneet opettelemassa tottiksen alkeita ihan itsekseen tuossa Hiukkavaaran hallilla, josta olemme Zirabanden-porukalla (minä ja Hiski, Mia ja Dixie sekä Anna ja Muru-sisko) varanneet vuoron tunniksi viikossa. Kivasti on tullu treenattua, kun on saanut treenata lämpimissä sisätiloissa. Hiski on kyllä hyvin vilkas tapaus ja keskittymiskyky vielä vähän olematon, mutta se on pentu, joten kylläpä se siitä kehittyy.

 

Paksuposkinen Hiski 3 kuukautta

Hiski on nyt siis melkein puolivuotias ja vihdoin täysin sisäsiisti, meni siinä aikaa, mutta nyt voi jo ruveta laitteleen mattojakin lattialle. Ihanaa! Hieman se jo on ulkona kokeillut miesten juttuja, jalannostamista ja sutimista, mutta ne on ollu vasta kokeiluja ne. Hiski painaa noin 30 kiloa ja korkeutta ehkä n. 55-60 cm, siitä mahtaa tulla aika iso poika. 

Hiski 5 kk

Hiski ja Lahja on tullut toimeen jopa yllättävän hyvin, Lahjan hermot on olleet uskomattoman pitkät pikku-punkin niskaotteesta huolimatta. Hiski on kiusannut Lahjaa urakalla. Ensimmäisen viikon ajan Lahja oli sitä mieltä, ettei ikipäivänä tule hyväksymään Hiskiä, mutta niin se vaan rokkitukkainen nappisilmä kiemurteli Lahjankin sydämeen. Välillä kuitenkin on tullut räjähtelyjä, Lahja on tiukka tyttö ja Hiskikään ei tahdo jäädä huonommaksi. Uskoisin, että tää on kuitenkin vain väliaikaista, kun Hiskille tulee vähän älliä lisää päähän niin se tajuaa, ettei Lahjaa voi käsitellä niin rajusti. Mä oon toki aina puuttunut, sekä Lahjan kiusaamiseen, että yhteenottoihin. Kun painoeroa on koirilla yli 20 kg jo, niin siinä voi käydä pienelle huonosti.

 

Viikko sitten torstaina Hiski-paralle sattui tapaturma.  Kaaduin koko painollani suoraan Hiskin päälle, kun menetin hetkellisesti tasapainoni. Hiski huusi ja oikea etujalka ei ottanut ensin ollenkaan alle. Sitten se pystyi varaamaan jalalle, mutta hyvin huonosti. Tässä vaiheessa ajattelin ja toivoin, että jalka olisi vain venähtänyt. Tunnustellessa se reagoi eniten rannetta puristellessa. Hiski ontui tosi pahasti, mutta oli muutoin normaali eikä vauhti hidastunut ollenkaan. Annoin sille kipulääkettä ja päätin, että jos aamulla jalka ei ole yhtään parempi niin soitan eläinlääkärille.Aamulla sitten käytin koirat aamupissalla ja Hiskin jalan tilanne oli yhtä huono, soitin heti eläinlääkäriin ja sain onneksi peruutusajan Akuutista jo aamusta. Eläinlääkäri tutki Hiskin jalan ja taivutellessa vahvin reaktio tuli olkanivelen paikkeilta, joten päädyttiin ottamaan Hiskistä röntgenkuvat. Kuvissa sitten paljastui pahempaa mitä olisin voinut edes kuvitella: Hiskin lapaluun alaosassa oli murtuma ja olkanivelkin näytti jotenkin oudolta, eikä hoitava eläinlääkäri saanut selvää onko siinäkin murtumaa. Kuvat laitettiin Seinäjoelle ortopedin katsottavaksi ja odottelemma sieltä kommentteja, pitääkö tuon olkanivelen tilannetta katsoa tähystämällä. Lapaa on hankala kipsata, joten hoito-ohjeena lepoa ja kipulääkettä.

Ortopedin lausunnon sain seuraavana maanantaina : "Tuberculum majus (iso olkakyhmy) on normaali tuossa iässä. Tuberculum supraglenoidalessa (lapaluu) on murtumalinja, mutta se ei ulotu niveleen. Luutuu umpeen nopeasti, kunhan koira pidetään levossa. AP-kuva on aika epätarkka, mutta humeruksen epifyysin (olkaluunpää) mediaaliosa näyttää epämääräiseltä. Nivelpunktiolla voisi nopeimmin selvittää, onko nivelessä vikaa. Jos koira ei viikon levolla ole lähes oireeton, olkaniveltä on syytä tutkia lisää."

Huomenna mennään ottamaan nivelnestenäyte, ja sen perusteella tiedetään taas mitä seuraa jatkossa. Jos selvitään pelkällä murtuman parantelulla niin vielä 3 viikkoa pitäis pojan olla levossa. Jännitän huomista kovasti!

 

Jos joku tästä tilanteesta on nauttinut, niin se on kyllä Lahja. Olen tehnyt pitkiä lenkkejä kahdestaan Lahjan kanssa ja sehän  nauttii huomiosta suunnattomasti. Pitääkin joku päivä raahata kamera mukaan lenkille ja ottaa Pöntisestäkin uusia kuvia.