Viikko sitten jälkipellolle ajaessa törskäytin aika pahasti kiveen :(, niin pahasti, että auto piti työntää pois kiven päältä. No koska Esto on maailman paras auto, ei se ollut asiasta millänsäkään vaan matka jatkui. Muutama päivä tämän jälkeen aloin ihmetellä kummallista ääntä ja vein Eston isälleni tutkimuksiin. Törskäytyksen voimasta koko pakosarja (?) oli kääntynyt vinoon, yksi letku halki ja pultit löystyneet, O'ou :D. Nyt se on tuunattu taas uuteen uskoon ja välttelemme jatkossa isoja kiviä. Oon miettinyt, että Eston jälkeen ostan pienen pakettiauton, mutta ehkä mun täytyy alkaa harkitsemaan maasturia :D 
Lahja, joka rakastaa koko sydämellään autoilua, auttoi mun isää Eston korjauksessa ja istui vänkärin paikalla koko ajan. Isä ei ollut saanut sitä autosta pois vaan, kun menin käymään porukoilla niin Esto oli autotallissa ja Lahja nukkui vänkärin paikalla tyytyväisenä.

Maanantai-iltana oltiin taas Hiskin kanssa arkitottiskurssilla Active Dogilla Martinniemessä. Tällä kertaa otettiin luopumista, luoksetuloja ulkona, ohituksia sisällä ja ulkona, sekä paikallaoloa. 
Luopumisharjoitus tapahtui niin, että jätettiin kasa makupaloja maahan ja mentiin koiran kanssa 10 metrin päähän ja lähdettiin kävelemään kasaa kohti. Heti kun koira alkoi hinkumaan sitä läjää kohti niin pysähdyttiin, sanottiin koiralle käsky ja kun koira otti kontaktin ohjaajaan niin koira sai kädestä palkkaa ja kehuja. Tätä toistettiin muutamaan kertaan ja sen jälkeen ruvettiin kiertämään muiden "läjillä". Hiski taas touhotti menemään, ettei se edes huomannut muiden läjiä kuin pari kertaa. Toisaalta meillä ei ole sen kanssa ikinä ollut ongelmana, että se söisi jotain tien varsilta.

Luoksetuloja tehtiin tällä kertaa ulkona, samaan "pentu"tyyliin kuin ennenkin eli Jenni The Koutsi pitää koiraa kiinni ja ohjaaja juoksee  poispäin koiraa kutsuen. Nyt tietyn vaikeuden tähän toi se, että kello oli n. 21.30 ja ulkona säkkipimeää. Hiski-tollo juoksi mun perään, mutta koska mä olin jo valokentän ulkopuolella se alkoi etsimään mua hallin kulman takaa, tuli se sitten luokse kun kutsuin uudestaan. Toisella kertaa Hiski juoksi mun ohi, huomaa ettei se juurikaan käytä nenäänsä näissä tilanteissa.

Ohituksia tehtiin niin, että asetuimme kaikki kolme koirakkoa kolmioksi ja sitten vaihdettiin paikkoja kulmasta kulmaan niin että tuli ohituksia. Meidän ohitukset meni ihan mielettömän hyvin, Hiski ei edes vilkaissut toisia koira vaan mentiin remmi löysällä kaikki ohitukset. Wau! Tehtiin ohituksia myös ulkona, kierrettiin hallia ympäri niin, että yksi koirakko meni vastapäivään ja kaksi myötäpäivään niin että väliä oli n. puolen hallin verran. Nämäkin ohitukset meni yllättävän hyvin, kysyinkin, että kuka vaihtoi mun koiran.

Paikallaoloja treenattiin ensin kukin koirakko yksikseen ja lopulta niin, että kaksi koiraa istui/makasi paikoillaan vierekkäin ja ohjaajat muutaman metrin päässä vierekkäin, kolmas koirakko sitten käveli siitä ohjaajien ja paikallaolevien koirien välistä edestakaisin. Hurjaa, mutta Hiski pysyi paikoillaan oikein hienosti.

Treenit meni siis kokonaisuudesssaan varsin kivastii, paras synttärilahja, jonka Hiski mulle saattoi antaa. Kurssia ei ole enää kuin yksi kerta jäljellä. Mielellään mennään jatkossakin tuonne AD:n kursseille, oon ollu oikein tyytyväinen.

Tänään meillä sattui aamulenkillä pieni onnettomuus, jonka seurauksena Hiskin suosikkilelu, pinkki narupallo, roikkuu  monen metrin korkeudessa kuusen oksalla. En tiedä vielä millä sen saan sieltä pois, mutta pakkohan se on saada.