Tehtiinpä sitten päivän jäljestysreissu Nivalaan, kun täällä pohjoisempana luvalliset pellot kasvaa heinää haaruksiin asti.

Tein Pessille kaksi jälkeä, ensimmäisen samalle pellolle kuin vappuna tehtiin Zirabanden-leirillä.
Lähdin talsimaan pellolle ja mitä pidemmälle pääsin, mietin että  mitähän tästä tulee. Pellolla oli nimittäin hieman vettä  :? , keväällähän tuolla pellolla oli yksi kapea lutakko ja nyt lähes koko pelto oli lutakkoa. Piti oikeen hakea aina semmoista kuivempaa paikkaa mihin sai palkkaa laitettua, ilman että makkarat kellui. Mutta ajattelin kuitenkin, että koska tuommoiset märät kohdat tahtoo olla ongelmana, niin tuleepahan hyvä treeni. Askeleita tuli varmaan lähemmäs 3000, kun oli kerrankin iso pelto käytettävissä niin käytin sen sitten hyväksi. Tarkkaa askelmäärää en saanut, kun eräs lintu rääkäisyllään säikäytti mut pahemman kerran, hyvä kuitenki että rääkäisi, muuten olisin talsinu sen päälle. Jäljellä oli 8 kulmaa, joista 3 oli piikkiä.

Sitten Pessin työskentelyyn: Suorat kulmat meni aika hyvin, parista meni koiranmitan verran yli. Piikeistä 1 meni täydellisesti, muut oli kovasti hakemisessa. Tosi märät kohdat sekoitti Pessiä selvästi, mutta loppua kohti kuitenkin paransi työskentelyään koko ajan. Kaikki esineet 5 kpl ilmaisi rivakasti ja hyvin, ja jäljen loppuun päästiin, jota epäilin kovasti, tosin jouduin muutamassa kohdassa aika rankalla kädellä Pessiä ohjaamaan. Jälkeä ajaessa tuli 3 rankkasadekuuroa, joten aika märkiä oltiin koko porukka sen jälkeen ja sateet toki teki jäljestä vielä huomattavasti vaikeamman. Haju oli taatusti painunut ihan maahan jossa sitten taas oli vettä, joten hajua ei luultavasti jäljessä kovinkaan paljon ollut. Älyttömän vaikea jälki siis, mutta oon kuitenki iloinen, että Pessillä ei sinni loppunu missään vaiheessa, vaan se vaikeissa paikoissa etsi aktiivisesti ja tosiaan paransi koko ajan. Vähänkään kuivemmat kohdat se jäljesti aivan loistavasti ja märätkään kohdat ei ihan niin kamalasti enää loppua kohti haitanneet.
 
Koska tuo eka jälki oli niin vaikea niin tein toisenkin jäljen ruokatauon jälkeen. Jälki oli n. 400-500 askelta, lyhyellä ja huomattavasti kuivemmalla nurmella, toki sateen jälkeen kovasti märkää oli sekin, mutta maa oli kuitenkin suurimman osan vedestä imenyt. Pessi meni koko jäljen askel askeleelta imuttaen, pää meni siksakkia askeleiden mukaan mahtavan näköistä, vaikka itse sanonkin. Jäljellä oli 1 kaarros jonka jälkeen heti 1 piikki, kummassakaan ei ollut minkäänlaista ongelmaa. Jäljen viimeisellä suoralla oli 2 esinettä, jotka molemmat ilmaisi nopeasti.  Pessi ei oo varmaan ikinä jäljestäny paremmin ku tuon jäljen, noin ku se malttais mennä Kalajoellakin niin olisin enemmän kuin tyytyväinen. Toki kun tuo toinen oli palauttava jälki, niin ruokaakin siellä oli jonkun verran enemmän, mutta älyttömän tyytyväinen olen silti.

Tämän jälkeen päätin, että ennen koetta ei enää tehdä yhtään jälkeä, paitsi perjantai-iltana teen jonkilaisen. Tämä siksi, että olen huomannut, että aina tauon (oli se sitten lyhyt tai pitkä) jälkeen, kun teen jälkiä useampana päivänä peräkkäin. Niin aina se toinen jälki menee huomattavasti paremmin kuin ensimmäinen. Joten nyt kokeilen, onko tällä tekniikalla vaikutusta Pessin työskentelyyn kokeessa.

Iso kiitos Annelille ja Markulle jälleen kerran, kun viitsitte nähdä vaivaa ja kuluttaa aikaa meidän takia  :P . Tulipahan kerrankin treenattua rankkasateessa ja muutenkin vaativissa olosuhteissa ja huomattua, ettei koiria juurikaan keli haitannut. Ja mukava oli nähdä taas!