...siis mulla, Hiskillä hajoaa milloin mikäkin paikka. 

 

Tiistaina käytiin kontrolliröntgenissä Hiskin kanssa, murtumat olivat parantuneet hienosti, mutta eläinlääkäri käski pitää Hiskiä vielä 2 viikkoa täysin häkkilevossa varmuuden vuoksi. Ja sen jälkeen saisi Hiski ruveta pikkuhiljaa liikuttamaan. Olin erittäin iloinen uutisista, kyllähän me kaksi viikkoa vielä kestettäisiin.

Alla vielä uudet ja kuukautta aiemmin otetut kuvat vertailun vuoksi, selvä muutos havaittavissa.

 

29.3.2011

25.2.2011

29.3.2011

25.2.2011

 

Keskiviikkona tulin pitkän koulupäivän jälkeen kotiin ja jo eteisessä lemahti kakkanen nenään. Koirat oli edellisenä päivänä syöneet tuore luut, joten ajattelin jommalla kummalla menneen mahan sekaisin. Menin katsomaan Hiskiä makkariin ja löysin lohduttoman otuksen istumassa häkistään eteenpäin tuijottaen ja kuola suusta valuen. En ensin tajunnut tilannetta ollenkaan, huomasin Hiskin vain istuvan ulosteissaan ja ekana kävi mielessä, että sillä on suolitukos. Sitten tajusin, että Hiski-paran oikean etujalan varvas on jumissa häkin oven välissä ja todella kummallisessa asennossa ja jäljistä päätellen se oli yrittänyt kiskoa sitä pois. Koiran hädän ja shokkitilan tajuten hysteerisenä yritin irroittaa Hiskin pois pinteestä, häkin ovi ei meinannut liikahtaa kumpaankaan suuntaan, niin että poika olisi saanut vedettyä varpaansa vapauteen. Ehdin jo soittaa isälleni, että tulisi leikkaamaan teräsverkon pois, kunnes sain oven aukaistua ja kauhistunut koira ryntäsi pois häkistä kolmijalkaisena. Hiski oli paniikissa ja sen molemmista päistä ruutasi saman väristä nestettä ympäri asuntoa, pissat tuli alle ja jalka vuosi verta. En meinannut saada Hiskiä kiinni ja kun sain, se pyrki pakenemaan hyvin voimakkaasti. Poikaparka  

Hiskin tila ja jalan tila näytti todella pahalta, joten yritin soittaa eläinlääkäriin. Koska kello oli jo melkein 18, olivat kaikki klinikat jo kiinni. Yritin soittaa päivystykseen ja sain kuunnella vain vastaajaviestiä. Olin epätoivoinen ja soitin Päiville töihin, josko hän voisi soittaa Lemmikin Riitta-Liisalle. Meidän onneksi R-L sattui olemaan juuri käymässä kaupalla ja Hiskin tilanteesta kuultuaan käski ajaa samantien Lemmikkiin. Raahasin Hiskin autoon ja lähdin ajamaan keskustaa kohti. Matkalta soitin isälleni, että hakee Lahjan hoitoon.

Hiski oli shokissa, joten R-L antoi sille vain ensiavun, rauhoittavaa ja kipulääkettä. Sain käskyn mennä pesemään koira, joka oli yltäpäältä siinä itsessään ja tuoda sen aamulla takaisin kuvattavaksi. Lääkäristä ajoin suoraan vanhempieni luokse, oma kylppärini on niin pieni, että siellä ison koiran peseminen on tuskaa, joten pesin Hiskin vanhempieni kylppärissä. Pesun jälkeen Hiski sai jäädä siskoni vahdittavaksi ja minä painuin kotiin siivoamaan kämppää semmoiseen kuntoon, että Hippunen saattoi tulla kotiin. Lähemmäs 3 tuntia hinkkasin kotia eritteistä ja pakkasin häkin pois. Hiski tuli puhtaaseen kotiin ja yllättävän nopeasti saimme molemmat unen päästä kiinni.

Aamulla ajoin sitten takaisin Lemmikkiin ja Hiski kuvattiin. Eniten minua pelotti, että Hiski on tempoessaan rikkonut olkanivelensä uudelleen, mutta pelkoni osoittautui onneksi aiheettomaksi. Sen sijaan oikean etujalan 3. varvas oli murtunut pahasti, eli sairasloma sai runsaasti jatkoa. Hiskille laitettiin taas kipulääkettä piikkinä ja pääsimme kotiin. Minun piti mennä iltapäiväksi kouluun, joten vein rauhoitetun Hiskin taas vanhempien luokse hoitoon. Onneksi he ovat olemassa, en tiedä miten selviäisin ilman! 

Yöllä yllätin Hipun moneen otteeseen nuolemasta tassuaan, mutta edellisen päivän tapahtumista johtuen en uskonut sen kestävän kauluria kaulassaan. Aamulla Hiski oli todella kipeän oloinen, eikä jalka ottanut alleen ollenkaan siihen malliin mitä edellisenä päivänä, se ei myöskään suostunut syömään tai ottamaan kipulääkettä, joten soitin lääkäriin ja menimme sinne takaisin iltapäivällä. Hiski rauhoitettiin taas ja sille laitettiin jalkaan lasta, joka ottaa painoa pois tassulta osuen ensin maahan. Hiski sai myös kipulääkkeen taas piikkinä ja antibioottia piikkinä myös.

Nyt siis yritämme pitää Hiski-pienen levossa niin, että jalka paranisi mahdollisimman nopeasti ja täydellisesti. Maanantaina menemme taas lääkäriin vaihtamaan uuden lastan jalkaan, koska jalan turvotus laskee ja löysyttää lastaa.

Mulla on kovasti epätoivoinen olo jo tuon pojan terveyden suhteen, toivottavasti koko sen elämä ei ole tapaturmasta toiseen menoa. Elämme siis päivä kerrallaan ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Enää en uskalla hehkuttaa tai toivoa mitään, pessimisti ei pety.

 

Potilas-parka ja lastattu jalkansa

 

Loppuun vielä kuva, joka otettu pari viikkoa ennen tätä uusinta onnettomuutta

Hiski 6 kk