Kootut selitykset kokeesta.. :)

Lauantaina klo 19 saavuttiin Ellin (joka suosiollisesti lupautui lähtemään mukaan katsomaan palveluskoirapuolta) ja Pessin kanssa Pedersören (vai Pännäisten?) Riistapirtille, joka oli merkitty kokeen kokoontumispaikaksi. Vein kilpailukirjan ja paperit tarkastukseen kokeen sihteerille ja sitten olikin aikaa odotellessa syödä jäätelöä, suklaa-chilitötterö oli aika mielenkiintoinen makuelämys. Yllättävän paljon oli porukkaa kokeeseen tullut Oulusta ja rottweilereitakin osallistui peräti 4, joista 3 oli voittajaluokassa. Kakkosluokassa oli mun ja Pessin lisäksi karkeakarvainen hollanninpaimenkoira sekä briardi. Koirien tarkastus meni hyvin, siru löytyi ja Pessi oli taas oikein oma sosiaalinen itsensä. Jälkinumeroiden arvonnassa onnistuin taas kerran saamaan ykkösjäljen, mutta sepäs ei haitannut yhtään. Siten lähdettiinkin ajelemaan jälkimetsään ja taasen odoteltiin vähän aikaan, ennen kuin päästiin tositoimiin. 

Pessin jälki olikin tosi lähellä odotuspaikkaa, tuomarin luvalla päästiin valmistautumaan, pissatin Pessin, pistin sille vermeet päälle ja mentiin janan alkuun. Lähetin Pessin janalle, ja se lähti toooodella rauhallisesti, pyöriskeli jonkun aikaa janan vasemmalla puolella, olin varma että lähti takajäljelle, mutta en onneksi ruvennut ohjailemaan sitä sen kummemmin. Pessi onnistui liinansa kiertämään puiden ympärille niin, ettei päässyt enää liikkeelle, ja minä erikoisjälki-ihminen pyysin tuomarilta lupaa selvittää liina, ilmeisesti olisin sen saanut tehdä ilman lupaakin. Annoin Pessille uuden käskyn ja se lähti etenemään janaa pitkin ja vihdoin bongasi jäljen ja lähti etenemään. On se jännä, kuinka jälki tuntuu kokeessa niin hirvittävän pitkältä, ja jo ennen ensimmäisen kepin löytymistä epäilin, että olimme jo menneet kaikista yli. Välikeppejä löytyi 3 ja sitten se tärkein kutoskeppi, onneksi. Aikaa meillä meni n.25 minuuttia, joten mikään kiire ei onneksi ollut keppien palautukseen. Tosin meinasi paniikki iskeä, kun soitin Ellille, että ajaa autolla meitä vastaan eikä Elli meinannut löytää autonavaimia mistään, pelkäsin jo, että olen ne tiputtanut sinne jäljelle, mutta onneksi avaimet sitten löytyivät. Janalta tuomari oli vähentänyt 3 pistettä, joten jälkipisteet olivat 127.

Ja taas odottelemaan....Esineruutuun menivät ensin voittajaluokan koirat ja sitten oli meidän vuoro. Tuomari (Marita Roos ?) näytti mulle etsintäalueen ja lähetyslaidan, maasto näytti pehmeältä mutta ei mitenkään kamalan vaikealta. Lähetin Pessin ruudun vasemmasta laidasta ja se lähti omaan rauhalliseen tyylinsä hakemaan,  kierrellen ja kaarrellen, mutta koko ajan kuitenkin esineitä etsien. Melkein jo meinasi epätoivo iskeä, kun ekan esineen etsintään meni niin kauan, mutta vihdoin se löytyi ja Pessi toi esineen mulle ja ihan käteen asti, hienoa. Toiselle esineelle lähetin lähes ruudun oikeasta reunasta ja toinen esine löytyikin todella hienosti, josta innostuneena kehuin koiraa vähän turhankin paljon...tajusin asian vasta, kun takanani seisova porukka rupesi nauramaan. Tuomari ei tästä onneksi välittänyt, ja saimme esineiltä täydet 30 pistettä. Eli maastopisteitä tuli yhteensä 157, riittäisivät tulokseen, tottiksen tavoitteena oli siis se 70 pistettä ( toki jos enemmän tulisi niin kyllä kelpaa).

Maaston jälkeen oli 3 koirakkoa keskeyttänyt, eli tottiksessa starttasi 6 koirakkoa. Me olimme Pessin kanssa toisessa parissa. Jo ensimmäisessä seuraamisessa ajattelin, että o'ou Pessi luulee pääsevänsä suorilta eteenmenoon, seuraaminen oli kyllä innokasta, mutta se edisti niin kuin se aina tekee eteenmenon valmistelevassa osassa. Ja kun katsekontakti oli hyvä, tarkoitti se sitä, että Pessi poikitti mun edessä niin että mulla oli hankala kävellä. Käännökset oli väljät, siitä tuomarikin huomautti. Jäävät liikkeet meni ihan ok, edelleen Pessi edisti (tähän pitää ruveta puuttumaan) ja minä varmistelin katsomalla taakse jokaisen käskyn jälkeen. Tuomari käski loppuarvostelussa luottamaan koiraan...Noudot sitten, tasamaanouto, heitin kapulan ja Pessi lähti juoksemaan kapulalle, otti sen suuhunsa ja kääntyi mua kohti, sylki kapulan ja jouduin antamaan lisäkäskyn jotta Pessi tuli mun luokse. Hyppynouto, positiivista oli että Pessi hyppäsi kyllä mennessä, otti kapulan suuhun ja jäi tuijottamaan mua esteen taakse, annoin lisäkäskyn ja Pessi hyppäsi takaisin, ja jäi taas odottelemaan, jolloin tein käsimerkin ja Pessi toi kapulan. Estenoudossa Pessi kiersi A-esteen molempiin suuntiin, että se siitä. Kaikki noudot siis puutteellisia. Ja sitten se eteenmeno, valmistelevassa osuudessa Pessi taas edisti ja käskystä lähti todella hienosti suoraan eteenpäin ja meni eka käskyllä maahan. Eli sen se kyllä osaa, kunhan saadaan se edistäminen hallintaan. Paikallaolo oli erinomainen, mutta se ei riittänyt pisteitä nostamaan. Tottispisteet siis 64. Eli kun saadaan nuo noudot kuntoon ja seuraamispaikka  kohdalleen, ihan hyviä pisteitä luulisi tulevan. Että tällä kertaa ei tulosta tullut, ehkäpä seuraavalla kerralla sitten.

Kotimatka takaisin Ouluun oli kyllä pitkä, mua väsytti niin armottomasti, että oli pakko pysähtyä 2 kertaa nukkumaan tienlaitaan, kun ei kertakaikkiaan jaksanut pitää silmiä auki. 3 tunnin matkaan kulutettiin 4,5 tuntia. Mutta kotiin kuitenkin päästiin, ja aamulla klo 8 kömmin omaan sänkyyn nukkumaan.

Nyt olenkin tiiviisti tutkinut koekalenteria, tuo kisaaminen on jotenkin semmoista että siihen jää koukkuun, ja mulla ainakin motivoi entistä enemmän treenaamaan, kun tietää että on koe tulossa.