Aamulla katsoin ikkunasta ulos ja hihkuin riemusta, ilma oli suht viileä ja jopa hieman sateinen mikä mahdollisti myös Lahjan osallistumisen kisaan. Harvoin sitä tuommoisesta säästä on iloinen, mutta olin päättänyt että mikäli on yhtään liian lämmin ja aurinkoinen keli Lahja saa jäädä kotiin, koska lyttykuonolle kuumassa autossa odottelu on turhan rankkaa.
"Ei-vinttikoirien"-sarjassa oli peräti 26 koiraa, mikä oli järjestäjien mukaan ennätys. Normaalirata aikuisille oli 400 metriä pehmeässä hiekassa, mutta Lahja sai hieman ikäänsä anteeksi ja sille rata oli vain 250 metriä. Koirilta ei otettu aikaa vaan radalla oli 2 tuomaria arvioimassa koiran juoksua, siis kuinka se jaksaa pysyä vieheen perässä, kuinka kiinnostunut se on vieheestä jne. Monen näköistä vipeltäjää siellä oli kyllä tempomassa vieheen perässä mm. dreeveri, cockerspanieleita useampi, monen tyyppisiä terrierejä yms... Mun koirat starttasivat numeroilla 18 ja 19, Lahja pienempänä ensin.
Mentiin Lahjan kanssa jo hyvissä ajoin lähtöalueelle, jossa lähettäjä leikitti sitä ensin hanskalla sen aikaa, että viehe viritettiin valmiiksi. Ja kun viehe nytkähti matkaan ja lähti Lahja kuin tykinkuula pinkomaan perään, se ei todellakaan epäröinyt hetkeäkään eikä matkalla tullut äitiä ikävä kuten muutamalla muulla koiralla. N. viimeisen sadan metrin aikana huomasi, että Lahja hieman rupesi hyytymään, mutta ranskiksen sitkeällä sisulla se taivalsi loppuun saakka. Kun viehe lopussa pysähtyi Lahja hyökkäsi sen kimppuun ja hirveällä tapporavistuksella se yritti pistää vieheen atomeiksi, onneksi ehdin hätiin. Vieheeltä pois kiskominen oli urakka, sillä Lahja pieni rottakoira, ei olisi sieltä millään pois tahtonut.
Seuraavaksi oli Pessin vuoro, kun viehe lähti liikkeelle Pessi lähti kyllä sen perään, mutta näin siitä heti, ettei se ollut hiffannut mikä hommassa oli ideana (liekö sitten viisautta vai tyhmyyttä, tiedäpä sitä) ja jo noin sadan metrin päässä se jäi haistelemaan hiekkaa...jolloin mä juoksin perään ja usutin sitä jatkamaan juoksuaan. Pessi kävi moikkaamassa radalla seisovat tuomarit, kerjäsi heiltä rapsutuksia ja sitten yhtäkkiä se tajus, että hittovie tuo muovihärpäke liikkuu ja säntäsi sen perään ja juoksi loppuun asti. Maalissa sitä ei liiemmin enää viehe kiinnostanut ja lähdettiin äkkiä autolle juomaan. Lahja sen sijaan oli koko Pessin juoksun ajan huutanut radan laidalla, ja mun siskolla oli ollut täysi työ pitää se kiinni, ettei se lähtenyt uudestaan radalle vieheen perään.
N. tunnin odottelun jälkeen oli palkintojen jako. Palkintojenjakajat kertoivat, että vinttikoirien maastojuoksussa 200 pistettä on maksimi ja yli 100 pistettä pitää saada, jotta tulos on "hyväksytty", ja 160 pistettä on sertifikaatin raja. Yllätys oli melkoinen, kun Lahja palkittiin toisella palkinnolla pistein 186 (9/26 koirasta sai palkinnon) , eli jos se olisi vinttikoira ja koe virallinen, niin juoksuserti olisi tienattuna .
Lahja sai palkinnoksi ison pokaalin ja 2 pussia royal caninin mini-ruokaa. Tuomarit olivat maininneet, että Lahjalla oli oikea asenne hommaan ja se oli selvästi heti täysillä mukana ja piti temponsa loppuun saakka.
Lahja ylpeänä saavutuksestaan
Pessikin pääsi palkinnoille, ei tosin pisteiden perusteella vaan se sai kunniamaininnan "Iloinen tuomarintervehdys" ja palkinnoksi ruusukkeen sekä pussin RC:n medium ruokaa.
Tässä vielä molemmat tytöt palkintoineen, valitettavasti itse juoksusta ei kuvia ole kummastakaan koirasta..
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.