Sain taas lenkillä osoituksen myös siitä Lahjan neuvokkuudesta ja tietynlaisesta pelottomuudesta, jota se osoittaa lähes päivittäin milloin missäkin tilanteessa: Menimme nimittäin tuttua metsäpolkua pitkin ja polulla on suht leveä oja, joka on pakko aina ylittää. Sateiden vuoksi vesi ojassa on noussut ja ojan yli menevät puunrungot, joita pitkin Lahjakin on oppinut menemään, olivat veden peitossa ja liukkaat. Lahja yritti ensin mennä puita pitkin yli, mutta jalat lipsuivat ja kulkeminen oli epävarmaa. Noh, Lahjapa näppäränä tyttönä hokasi, että eipä tästä ylittämisestä mitään näin tule vaan hyppäsi ojaan ja ui sinne toiselle reunalle ojaa. Uidessaan etsi vielä sopivan matalan penkereen, josta varmasti pääsee ylös. Valitettavasti en saanut uinnista kuvia vieläkään, mutta ehkäpä vielä joskus... :lol:
Tässä kuitenkin kuvasatoa lenkiltämme (hox! Uudet valjaat, jotka oli ihan pakko ostaa kun olivat niin Lahjan väriset)
Aamu-unista väsyttää
venyttelyt ennen lenkkiä
Nyt ollaan valmiita urheilemaan
Tsekkaan ensin viestit
Alkaiskohan mamma mun kanssa leekaamaan, jos vähä haastaisin
Juma, ei alkanu, taidan vähä mököttää
Millehän sitten alkais
Jos vaikka leikkisin hiukka raparallia
Löytyisköhän täältä sitä mutaa, joka on kuulemma iholle hyväksi
Ainakin täällä on maukasta heinää
Kukas kaunokainen se siellä kurkistaa?
Kotona oliki sitte hyvä heittäytyä omalle pedille nukkumaan
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.