Noutoharjoittelua: Hiskin kanssa harjoiteltiin "kapulan" pitämistä, kun huomasin, että se helposti mälvää leluja ja muita niitä kantaessaan. En halua, että se jatkaa mälvämistä joskus tulevaisuudessa kapulan kanssa. Koska mun kapulat on auton perässä, enkä niitä jaksanut hakea niin otettiin kapulaksi putkiluu ja sehän toimikin asiassaan vallan mainiosti. Oikeilla kapuloilla ei olla vielä  Otin Hiskin istumaan eteeni ja odotin, että se jollain lailla osoittaa kiinnostusta kädessä olevaan luuhun, siitä naksu ja palkka. Koko ajan vaadin enemmän ja palkkasin heti, kun Hiski toimi odotetusti. Pääsimme tilanteeseen, että Hiski piti luuta suussaan sievästi ihan pieni hetki hyvällä otteella mälväämättä  ilman, että mä pidin luusta kiinni. Eli oikein hyvä edistyminen asiassa, jatkamme tästä huomenna. 

Käytin tässä, harvinaista kyllä, naksutinta palkkamiseen, koska ajattelin, että sillä on helpoin merkata Hippuselle oikea toiminta ja selvästi se tajusikin hyvin nopeasti mikä on homman nimi.

Rauhoittumisharjoittelua: Hiskillä on paha tapa illat leikkiä ja touhuta, läähkästä eteenpäin. Se ei yksinkertaisesti osaa levätä ennen kuin se on tosi väsynyt ja laittaa nukkumaan. Aiemmille koirille ei ole pitänyt rauhoittumista tällä lailla opettaa, mutta Hiski on sen verta vilkas, että sille jää tekeminen päälle. Käskin Hippusen maate pedilleen ja vapautin, kun se lopetti läähättämisensä ja oli selvästi rauhoittunut. Ilmeisesti rauhoittuminen oli niin rankka juttu, että kun vapautin Hiskin se painui parin metrin päähän ja laittoi nukkumaan .  

Oon nyt pari kertaa käyny Hiskin kanssa potkuroimassa Kicksparkilla. Se onkin oppinut hienosti juoksemaan edessä, mutta vauhti ei tosiaan päätä huimaa eikä se vedä juuri ollenkaan,. Toinen reissu oli jo selvästi parempi käytöksen kannalta kuin eka. Vetoliinasta ei otettu kiinni kuin muutaman kerran ja se ravasi ihan nätisti ilman että välitti ollenkaan potkurista. Vielä kun sen saisi vetämään edes vähäsen niin keventäis omaa liikuntasuoritusta. Hiski on tosin fiksu poika ja tietää, että huhkiminen Kicksparkin kanssa tekee mulle vaan hyvää, eikä se helpota mun taakkaa 

Lahja oli mun mukana töissä torstaina, sillä oli hurjan hauskaa, kun sai leikkiä Kassu-veljensä kanssa. Sovitin sille huskyvaljaita, kun se tarvisi uudet valjaat vetohommiin, mutta ranskis on niin hankalan mallinen, ettei oikean kokoista löytynyt. Suunnitelmana on tässä lähipäivinä ommella Lahjalle ranskismalliset vetovaljaat, jotta päästää potkuttelemaan senkin kanssa kunnolla. 

Lahjan pojat, Tarmo ja Toivo, täyttivät eilen 3-vuotta. Hurjaa kuinka aika menee nopeaa! Alla vielä kuva komeista pojista. Otettu viime syksynä ranskisten erkkarin jälkeen Helsingin kaivopuistossa