Tenttiin lukemisen sijaan on hyvä päivittää blogia...

Lumet sulaa kovaa kyytiä, Vappu ja erityisesti odotettu Zirabanden-leiri lähestyy.

Eilen käytiin Pennybrook-porukalla Pilpasuon laavulla makkaranpaistossa, mukana mun tyttöjen lisäksi Päivi ja Lahjan Kassu-veli.

Jännä oli huomata, kuinka äitiys on tuonut Lahjaan aikuisuutta ja rauhoittanut sen rämäpää luonnetta ainaki vähäsen, se on jotenkin tosi itsevarma rouva. Tämä näkyi mm. siinä, ettei Kassun ja Lahjan leikit olleet enää niin vauhdikkaita kuin ennen, ne leikkivät kyllä, mutta huomattavan vaisusti entiseen verrattuna. Toivottavasti se näkyy kesällä sitten myös kehässä.

Rämäpää Lahja on toki edellinen, ei paljoa päätä pelota, kun se tutki laavun sekä alta...

että päältä

Etsi kuvasta ranskanbulldoggi :D

Makkara maistui, meille ihmisille kuumana ja koirille kylmänä. Kumma miten makkara maistuukin hurjan paljon paremmalle luonnonhelmassa nautittuna.

Liikuntaa saatiin koko porukka, ja kyllä sen pehmeässä lumessa talsimisen ja ulkonaolon kropassaan tunsi illalla.

Reilusti lisää kuvia laavurekestä löytyy mun Picasa-albumista .

Lahjan Tarmo-poika (Pennybrook Moonraker) muutti jo uuteen kotiinsa Manu-ukin (Tinylions Hayday Hero) ja Reinon (Tinylions Jungle-King) seuraksi Minnan, Jussin ja Idan luokse Jyväskylään...reipas poika viihtyy oikein hyvin kodissaan, mikä on tietty ihana juttu. Toivo-poika (Pennybrook Thunderball) odottaa vielä vappuun saakka muuttoaan ja viettää siihen asti vauhdikkaita leikkihetkiä enonsa Kassun ja mummonsa Ginnyn kanssa, Vinny-setää unohtamatta :).

Ihanainen Toivo-poika

Pessin ja Lahjan kanssa ollaan treenattu tottista nyt pari kertaa viikossa...Pessi on jostain syystä ollut taas hieman flegmaattisempi, tai sanottaisko hitaasti lämpiävä...kyllä se siitä aina syttyy, mutta hieman tahmeasti alkuun. Ja seuraamisessa ennakoi liikkeestä seisomista jostain syystä...oon nyt jättäny jäävät tauolle vähäksi aikaa, että saadaan perusseuraaminen taas sujumaan. Jälkikauden korkkausta odotellaan kovasti, vielä on lunta reilusti pelloilla, joten ihan heti se ei pääse tapahtumaan, harmi. Treenikavereilla on BH-koe lauantaina, tsemppiä tytöt! Sen jälkeen vois ruveta treenaan vaihteeksi vaikka esineruutua. Nyt on tosin kuuden tentin putki, joka alkaa huomenna, joten kovin ahkeraan ei saisi koirien kanssa touhuta vaan keskittyä paremminkin istumaan paikoillaan nenä kiinni kirjassa, tylsää :(.

Vielä se kissamainen asia....Älkää pelätkö, mulle ei ole tulossa malinuaata vaan sunnuntai-iltana klo 23 maissa rupesin kuuntelemaan, kun ulkoa kuului kamala maukuminen. Tsekkasin parvekkeelta tilanteen; alaovellamme kökötti kissa ja maukui niin surkeasti ja isosti, jotta jollen asialle olisi jotain tehnyt niin yöunia olis turha ollut odottaa. Pistin crocksit jalkaan ja menin ulos katsomaan, mitä kissa sanoo, luikkiiko karkuun vai...Naapuri oli myös alaovella ja kertoi kissan kiehnäävän ja pyrkivän sisälle. Koska meidän talossa ei mun tietojen mukaan kissaa asu niin päättelin katin olevan pahasti eksyksissä. Sovittiin naapurin kanssa, että mä otan kissan hoitooni ja toimitan sen Eläinkodille . Joten kissa kainaloon ja sisälle, jossa olin jo valmiiksi lukinnut koirat olkkariin, koska Pessihän ei kissoja siedä pätkääkään. Soitin eläinkodille ja ilmoitin löytyneestä, samalla sovittiin että Jaana nappaa aamulla kissan mukaansa töihin mennessään. Mielenkiintoinen yö siis oli luvassa, kissan ja kissojavihaavan koiran kanssa. Pessi nökötti kolmeen asti yöllä olkkarin lasiovien edessä, piippasi ja tuijotti kissaa, kunnes kissa pakeni keittiöön, jonne Pessin katse ei enää yltänyt. Kerran mulla jäi ovi raolleen ja tilanne oli hetkessä päällä, mutta nopealla liikkeellä sain kissan kylppäriin turvaan ja koirat takas olkkarin puolelle. Koirilla on edelleen silmät tallella ja kissa hengissä. Lahja suhtautui kissiin yllättävän rauhallisesti, ei hötkyillyt isosiskonsa tapaan vaan meni tyynesti nukkumaan.

Aamulla, loppujen lopuksi suht hyvin nukutun joskin lyhyen yön jälkeen Eläinkodin Jaana laittoi viestin että on tulossa ja munkin piti kammeta itseni sängystä ylös. Menin keittiöön ja eteiseen ja kylppäriin ja kutsuin ja huutelin, mutta kattia ei näkyny missään. Mietin jo tosissani, että oon nähny unta, mutta sitä en uskonu että unissani oisin eläinkodillekin soittanut, joten jatkoin etsintöjä. Löytyihän se Mirri sitten keittiöstä, hellan takaa...ja päätyi eläinkodille, jossa ainakin vielä tänään oli. Sääli, ettei omistaja ole kaivannut. Kissa oli selvästi jonkun oma; ihmisiin tottunut,hyvinhoidetun näköinen ja jopa hieman pulska, eikä yksikään niistä joita tässä meidän pihapiirissä normaalisti pyörii. Toivottavasti kissan omistaja, joko vanha tai uusi löytyy.Välillä olen itsekin kissan ottamista miettinyt, mutta kyllä se niin on, että niin kauan kun Pessi on talossa niin ei tänne kissaa mahdu...ihan kissan turvallisuuden takia.

Mutta jos nyt jatkais sitä lukemista...EVVK!