Tehtiin iltalenkki vaihteen vuoksi remmilenkkinä pyöräteitä pitkin normaalin metsässä rämpimisen sijaan. Oltiin jo tovi kävelty, kun näin vastaan juoksevan labbisuroksen irtaallaan, eikä omistajaa tietysti näkynyt tai kuulunut missään. Hetken aikaa olo oli O'ou, jotta kuinkahan tässä käy, kun koira lönkytteli hitaasti ja varmasti kohti meitä. Ei muuta kuin Hiskille käsky maahan ja sitten itse irtokoiraa vastaanottamaan. Ilmeisesti käsky tuli sanottua kohtuullisen jämäkästi, koska irtokoirakin katsoi parhaimmaksi istahtaa tien laitaan, ja antoi siten helposti kiinni. Koiralla oli pannassa puhelinnumero, johon soitin, eikä kukaan vastannut. Onneksi alkoi mutkan takaa näkyä ihminen, jolla oli fleksi kädessä eikä koiraa missään, osoittautuikin koiran omistajaksi. Koira oli kuulemma häipynyt pihalta tyttöjen perään. Keskusteltiin hetki kastraatiosta ja sen vaihtoehdoista, ennen kuin jatkoivat matkaa. Kehui minun "hyvinkoulutettua" koiraa, joka makasi edelleen koko ajan paikallaan. Hiski 

Ollaan viime aikoina treenattu kovastikin paikallaoloa ja näemmä jotain on ainakin tarttunut luupäähänkin. Lenkin jälkeen treenattiin tuossa parkkipaikalla sivulletuloa, seuraamista, maahanmenoja ja istumista. Seuraaminen alkaa mennä jo aika hienosti, tosin mulla on palkka edelleen kädessä, mutta nyt Hippu alkaa jo tajuta mistä hommassa on kyse. Sen seuraamispaikka on hyvä ja tiivis. Lopuksi vielä leikittiin. Oon ottanu työnalle myös luoksetulon, jossa vauhti on hillitön ja perilletulo saa mun polvet sijoiltaan. Olen alkanut ottamaan luoksetuloa lyhyemmällä matkalla, jotta vauhti ei nouse niin kovaksi.

Hiski onnahteli syksyllä leikattua jalkaansa, mutta se on onneksi loppunut ja olikin luultavasti vain ilmojen viileydestä ja kosteudesta johtuvaa haamusärkyä. Koko syksy ja kesä jatkuneet mahaongelmat ovat helpottaneet totaalisella ruokavaliomuutoksella; Hiskin kanssa aloitettiin barffaus. Välillä uloste on löysempää, mutta olen yhdistävinäni sen possunlihaan/luihin.

Hiskinen vuoden 2012 alussa, ikää 1 v. 4 kk

 

Lahjan kanssa käytiin eilen näyttelyssä Kajaanissa. Tuomari Inger Dahle tykkäsi neidistä kovasti, mutta sanoi sen olevan himpun verran liian laiha ja kuonossakin saisi olla vähän lisää täytettä. Tottahan se onkin, siinä vaiheessa kun Lahjan arvostelussa lukee, sen olevan liian lihava saa piirtää ison rastin seinään .  Tykkäsin tuomarin tavasta arvostella kovasti, kilpailuluokissa hän kävi selittämässä jokaiselle, miksi laittoi koiran sille sijalle kuin laittoi. Lahja oli valioluokan 2. eikä hävinnyt huonommalle, sillä luokan 1. Ida oli ROP ja RYP1.  Lahjan poika Tarmo oli PU3 ja iskä Manu PU2, joten ei ollenkaan huonosti mennyt näyttelyt. Lahjan arvostelu löytyy koirien kotisivulta.

Lahja Kajjjaanissa VAL ERI2, SA, PN4 kuva: Maiju Myllys

 

Lahja on voinut oikein hyvin ja lihonnutkin, vaikkei se päällepäin näykään :D Painoa oli 11,6 kg viimeksi kun käytiinvaakalla. Juoksut se aloitti sopivasti jouluaattona.