No lopetettiinpa mekin sitten jälkitauko, hyvähän se ennen koetta on edes muutama jälki tehdä .
Mia
,joka oli ehtinyt reilusti ennen meitä pellolle, soitti
tilanneraporttia, että heinän korkeus on kutakuinkin persuksiin asti ja
jäljestäminen on tunnelissa kulkua niin katsottiin parhaimmaksi vaihtaa
paikkaa sinne missä ruoho on varmasti ajettu eli Oritkariin
merenrannalle, jossa on pikkuisen isompi nurmikkoalue kuin muissa
vaihtoehtopaikoissa. Tein Pessille n. 400 askeleen suoran (älkää
naurako, se oli pisin mitä tonne sain tehtyä) ja jäljellä oli 3
esinettä. Makkaraa ja juustonpaloja oli ripoteltu vähän sinne tänne,
kuitenkin niin että niitä oli aina muutama askel kerrallaan ja sitten
pitkä pätkä ilman. Tällä kertaa kokeilin, että olen ihan liinan päässä,
jotten pääse ohjailemaan liikaa. Pessi jäljesti tiiviisti, toki alkuun
yritti kiriä vauhtia tyhjillä pätkillä, mutta en päästänyt joten loppua
kohti paransi vielä kovasti jäljestämistään. Ekan esineen ilmaisi tosi
hyvin, toisella yritti edistää, mutta pakotin se jatkamaan esineelle
asti (esineeltä ei tietysti saanut sitten palkkaa) ja viimeisen ilmaisi
taas loistavasti. Kaikenkaikkiaan olen tyytyväinen tuohon
jäljentynkään, tauko on tehnyt Pessille hyvää se ei paineistu enää niin
pahasti siitä, että ei saakaan ryntäillä jäljellä mielensä mukaan vaan
minä sanon millä tahdilla mennään.
Mutta sanokaa mistä mä löydän
ennen koetta pellon mistä on rehut jo tehty, olis hyvä saada tehtyä
pikkasen pidempikin jälki jossain vaiheessa... Pitkässä heinässä jäljestämisestä ei taida olla mitään hyötyä...
Ai niin, tein myös pikku-Pöntiselle makkararuudun ja se oli ihan haka siinä, kohta voin ruveta tekeen sille jälkiä
torstai, 17. heinäkuu 2008
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.