Huh huh, kylläpäs olikin hikinen vappu Pessin kanssa Zirabanden-leirillä Nivalassa, eikä pelkästään rankkojen treenien vuoksi vaan kyllä siinä paahtavalla auringollakin oli osansa asiassa.

Keskiviikkona lähdin töistä jo muutamaa tuntia aiemmin ja pakkasin kamppeet autoon, vein juoksuisen Lahjan porukoille hoitolapseksi ja lähdin ajelemaan kohti Kempelettä. Klo 20 oltiin sovittu Eiran ja Ebenin kanssa treffit Zeppeliinin Shellille, josta lähdettiin jatkamaan matkaa kohti Nivalaa. Matka meni reippaasti ja perillä odotti suuri ihmetys, kun grillikatoksessa oli tulet. Ensimmäinen kerta leirin historiassa, että kukaan edes oli älynnyt ottaa nuotiopaikan käyttöön ja meilläkin Pessin kanssa oli jo 7. Zirabanden leiri vuorossa. Toisaalta aiemmin ilmat ovat olleet aivan jäätävän kylmät, joten mieluummin ollaan sisällä nakotettukin. Ilta kuluikin sitten kuulumisia vaihtaessa ja maggaraa paistellessa. Tehtiin myös pieniä muutoksia nukkumisjärjestelyihin, ja toivon että kukaan ei asiaa ottanut henkilökohtaisesti, koska millään pahalla sitä ei tehty vaan ainoastaan kunnioitettiin perinteitä ;). Eli käytännössä jaettiin huoneet niin, että B-C-ryhmä nukkui toisessa huoneessa ja D-E-ryhmä toisessa.

Torstaina aamulla aloitettiin sitten leiri ihan "virallisesti" ja suunnattiin tottiskentälle. Seurattiin ensin yhden kierroksen ajan Kaisan pitämää pikkulasten (D- ja E-pennut) leikkikoulua, josta taas tuli mieleen kuinka ihana olis aloittaa tottiksen treenaaminen ihan puhtaalta pöydältä pennun kanssa. No, siihen asti saa työstää omia mokia Pessin kanssa..Leikkikoulun jälkeen, ruvettiin me isommat tottistelemaan. Pessin kanssa otettiin ensin paikallaolo ja sen jälkeen hieman seuraamista ja ne noudot, huoh...Positiivista on, että Pessille itse noutoliike ei tuota vaikeuksia ja että se nyt jo pääsee metrin esteen yli (eli olemme päässeet siitä 90 cm:n henkisestä rajasta). Vielä kun sen hypyn saisi varmaksi, mutta niinkuin Anneli ja Markku sanoivat "toistoja, toistoja...". A-este meni paremmin, Pessi kiersi sen vain kerran ja mä palkkasin hyvästä suoritusesta pellenumerolla: Kompastuin, kaaduin selälleni ja tein vielä kuperkeikan taaksepäin. Pessi kapula suussaan oli hiukan huulipyöreänä moisesta ylimääräisestä ohjelmanumerosta. Iltapäivän ohjelmana oli katsella kun Riku Teppo testaili D- ja E-pentuja, oli varsin mielenkiintoisen näköistä touhua. Käytiin vielä illalla Mian ja Tuulan kanssa tottiskentällä,  otin hyppynoudon vielä kertaalleen ja se meni niin hienosti, etten enää estenoutoa ottanut (Kaisa ja Anneli, mulla on nyt termit hallussa ;) hyppynouto-ja estenouto...), vaan vapautin Pessin heti hypyn jälkeen suorilta eteenmenon kautta syömään.

Perjantaiaamuna suunnistettiin jälkipellolle, jossa meidän jälkikouluttaja Sami Isopahkala jo odottelikin. Nyt on sitten tämän vuoden jälkikausi korkattu. Eka jälki oli L-kirjaimen mallinen ja aika lyhyt, yhdellä esineellä. Pessi näytti siltä, että se on nostettu naftaliinista, eikä alussa yhtään keskittynyt, mutta mitä pidemmälle jäljellä päästiin sitä paremmalta jäljestys näytti. Sain ohjeeksi jättää turhat tottistelut jäljen alusta pois ja se on ihan hyvä neuvo se. Iltapäivällä ajettiin jo toiset jäljet, Pessille tehtiin eka kerran piikkejä jäljelle ja jälki oli M-kirjaimen mallinen, viimeisellä suoralla lisäksi kaarros. Tämä jälkipä olikin varsin haasteellinen, koska Pessi teki saman homman kuin viime kesänä Jämsän kokeessa; 5 metriä jäljestystä ja sitten nokka ylös ja homma seis. Meni varmaan 15-20 minuuttia siinä odotellessa, ennen kuin Pessi tajusi, ettei sillä ole vaihtoehtoja ja jatkoi jälkeä (Kaisalla mahtaa olla hyvä tilannekuva mun kiehuvasta päästä ja Pessin "leppoisasta" odottelusta). Pessi varmaan yhdisti tilanteen (2 vierasta ihmistä jäljellä perässä kulkemassa), jossa se lopuksi pääsi pois jäljeltä tekemättä mitään mielenosoituksensa vuoksi (tuomarin käskystä) ja ajatteli kokeilla uudestaan helpolla pääsyä. Oon niin onnellinen, että se teki tuon nyt eikä seuraavassa kokeessa, joten mulla oli mahdollisuus sille kertoa, mitä oikeasti tässä tehdään. Sitten itse jälkeen, loppujen lopuksi Pessi jäljesti oikein hyvin, eka piikki aiheutti hieman harhailua, mutta toinen meni jo mallikkaasti, ja taasen loppua kohten jälki sujui aina vain paremmin. Naurettiinkin, että Pessi on kuin dieselauto, hitaasti käynnistyvää mallia mutta tasaisen varmasti perille päästään kuitenkin aina..

Jäljelle lähtö (kuvat: Kaisa Salovuori)

 

Näinkin voi käydä, hiljainen tahtojen taistelu Pessin kanssa jäljestetäänkö vai ei?

Mä voitin, ja Pessi lähti jäljelle ;)

Ja ilmaisi esineitäkin...

 

Illalla oli ohjelmassa saunomista, tosin ei ensin meinattu päästä saunaan ollenkaan kun jostain syystä hienot automaattisaunat ei lämmenneet ollenkaan, mutta onneksi pienen odottelun jälkeen kuitenkin päästiin saunaan rentoutumaan. Tälle iltaa päästiin jo hieman aiemmin nukkumaan, joten aamulla ei ollut ihan niin tuskainen herätä...tosin edellisenä yönä Amman kuorsauksella mahtoi olla osuutta asiaan..

Lauantai oli taas jälkipäivä, osa porukasta oli hakukokeessa töissä ja katsomassa, joten porukkaa oli hieman vähemmän, mutta sehän ei meitä haitannut. Tehtiin nyt jäljet toisillemme; Mia Pessille, Minä Hetalle ja Kaisa Wandalle. Jäljet täysin samanlaiset kuin edellisen äivän toiset, eli M-kirjain, 2 piikkiä, 1 kaari ja 4 esinettä. Pessin jälki meni uskomattoman hienosti, piikit menin niin kuin niitä olisi aina ollut jäljellä. Jos jotain moitetta voisi sanoa, niin kulmien jälkeen esiintyi hieman paineistumista ja Pessi tarkisteli vähäsen mennen siksakkia jäljen päällä. Porukka epäilikin, että olen vaihtanu Pessin yön aikana johonkin toiseen koiraan. Hitsi että olin Pessistä ylpeä.

Ruokatauolla haettiin pitsat ja mentiin tsekkaan hakukokeen tottikset, varsin mukava tapa ruokailla, hyvää ruokaa hyvässä seurassa ja tottiksia katsellen. Sitä voisi tehdä aina ;). 

Iltapäivällä tehtiin leirin viimeiset jäljet, vesijälkiharjoitus, eli laatikkomallinen kolmella esineellä. Mikähän lie ruumis sinne lutakkoon oli kätketty, kun Pessi stoppasi myös (Heta ja Dixie edellisenä päivänä) siihen reunalle eikä saanut hajua nokkaan lutakon toiselta puolelta. Mielenkiintoista, mutta noita on hyvä harjoitella niin ei kokeessa satu yllätyksiä. Muuten jälki meni taas oikein hienosti, lutakko episodia lukuunottamatta. Lopuksi saatiin vielä Samilta ohjeet jatkoon ja niillä mennään eteenpäin, toivottavasti tällä kaudella päästään kokeilemaan 2-luokan koetta myös pellon puolella. Yleisesti vapun jäljistä; postiivista oli, että kulmat meni pääasiassa tosi tarkasti ja hyvin, sekä se ettei Pessi jättänyt yhtään esinettä ilmaisematta.

Illalla taas saunottiin ja istuttiin jäähyllä, paistettiin makkaraa ja juteltiin ihan pikkutunneille saakka, mikä siinä on valvoessa kun juttu lentää.

Sunnuntaiaamu kului lähinnä pakkaillessa ja siivoillessa. Sen verran koiraa liikuteltiin, että kävimme tekemässä esineruudun lähimetsään. Pessillä haetutin yhden esineen, ja se toi sen niin reippaasti, että en viitsinyt väsynyttä koiraa kuumalla ilmalla liiemmin hinkata vaan se pääsi heti sen esineen jälkeen autolle syömään. Ihana koira! D-pentueen Roberto aiheutti itselleen pikaisen lähdön ruudusta, syömällä esineeksi tarkoitetun hanskan. Sinne se  hanska katosi rottweilerin kitaan, mutta oksentamalla tuli onneksi ulos.

Iso kiitos Annelille ja Markulle, jotka vuodesta toiseen jakasavat meille leirin järjestää ja hommata kouluttajat meitä opastamaan. Onneksi Pessillä on kasvattaja, joka on kiinnostunut kasvateistaan perävalojen katoamisen jälkeenkin. Kiitos kaunis!

Niin ja tulihan meille pystikin reissulta mukaan, kasvattajan palkinto ekasta koulututunnuksesta viime vuodelta, kiitos siitä myöskin!

Kuvia leiriltä tulossa, kunhan saan kameran purettua...pieni hetki...