Tehtiin iltalenkki vaihteen vuoksi remmilenkkinä pyöräteitä pitkin normaalin metsässä rämpimisen sijaan. Oltiin jo tovi kävelty, kun näin vastaan juoksevan labbisuroksen irtaallaan, eikä omistajaa tietysti näkynyt tai kuulunut missään. Hetken aikaa olo oli O'ou, jotta kuinkahan tässä käy, kun koira lönkytteli hitaasti ja varmasti kohti meitä. Ei muuta kuin Hiskille käsky maahan ja sitten itse irtokoiraa vastaanottamaan. Ilmeisesti käsky tuli sanottua kohtuullisen jämäkästi, koska irtokoirakin katsoi parhaimmaksi istahtaa tien laitaan, ja antoi siten helposti kiinni. Koiralla oli pannassa puhelinnumero, johon soitin, eikä kukaan vastannut. Onneksi alkoi mutkan takaa näkyä ihminen, jolla oli fleksi kädessä eikä koiraa missään, osoittautuikin koiran omistajaksi. Koira oli kuulemma häipynyt pihalta tyttöjen perään. Keskusteltiin hetki kastraatiosta ja sen vaihtoehdoista, ennen kuin jatkoivat matkaa. Kehui minun "hyvinkoulutettua" koiraa, joka makasi edelleen koko ajan paikallaan. Hiski 

Ollaan viime aikoina treenattu kovastikin paikallaoloa ja näemmä jotain on ainakin tarttunut luupäähänkin. Lenkin jälkeen treenattiin tuossa parkkipaikalla sivulletuloa, seuraamista, maahanmenoja ja istumista. Seuraaminen alkaa mennä jo aika hienosti, tosin mulla on palkka edelleen kädessä, mutta nyt Hippu alkaa jo tajuta mistä hommassa on kyse. Sen seuraamispaikka on hyvä ja tiivis. Lopuksi vielä leikittiin. Oon ottanu työnalle myös luoksetulon, jossa vauhti on hillitön ja perilletulo saa mun polvet sijoiltaan. Olen alkanut ottamaan luoksetuloa lyhyemmällä matkalla, jotta vauhti ei nouse niin kovaksi.

Hiski onnahteli syksyllä leikattua jalkaansa, mutta se on onneksi loppunut ja olikin luultavasti vain ilmojen viileydestä ja kosteudesta johtuvaa haamusärkyä. Koko syksy ja kesä jatkuneet mahaongelmat ovat helpottaneet totaalisella ruokavaliomuutoksella; Hiskin kanssa aloitettiin barffaus. Välillä uloste on löysempää, mutta olen yhdistävinäni sen possunlihaan/luihin.

Hiskinen vuoden 2012 alussa, ikää 1 v. 4 kk

Lahjan kanssa käytiin eilen näyttelyssä Kajaanissa. Tuomari Inger Dahle tykkäsi neidistä kovasti, mutta sanoi sen olevan himpun verran liian laiha ja kuonossakin saisi olla vähän lisää täytettä. Tottahan se onkin, siinä vaiheessa kun Lahjan arvostelussa lukee, sen olevan liian lihava saa piirtää ison rastin seinään .  Tykkäsin tuomarin tavasta arvostella kovasti, kilpailuluokissa hän kävi selittämässä jokaiselle, miksi laittoi koiran sille sijalle kuin laittoi. Lahja oli valioluokan 2. eikä hävinnyt huonommalle, sillä luokan 1. Ida oli ROP ja RYP1.  Lahjan poika Tarmo oli PU3 ja iskä Manu PU2, joten ei ollenkaan huonosti mennyt näyttelyt. Lahjan arvostelu löytyy koirien kotisivulta.

Lahja Kajjjaanissa VAL ERI2, SA, PN4 kuva: Maiju Myllys

Lahja on voinut oikein hyvin ja lihonnutkin, vaikkei se päällepäin näykään :D Painoa oli 11,6 kg viimeksi kun käytiinvaakalla. Juoksut se aloitti sopivasti jouluaattona.

 ...ja ihanan viileät ilmat myös. On ollu kyllä mahdottoman kuuma kesä. Minä tykkään, mutta koirien puolesta harmittaa ja harrastusten puolesta myös. Hiskin vaikuttaa aika lämpöherkältä otukselta, joten treenit on jääny hyvin vähiin, kun mittari on lähennellyt +30 astetta.han 

Liekö johtunut helteistä, ruuasta vai mistä, mutta Hiskillä oli lähes 2 viikkoa kestänyt ripulikierre, joka ei helpottanut ilman antibiootteja. Nyt ollaan kuitenkin päästy siitä ohitse ja lääkekuurikin on loppunut ja kun maha kestää ollaan päästy jäljellekin. Eilen kävin töiden jälkeen tekemässä jäljen Äimärautiolle, joku ihme aivopieru mulle tuli ja leikkasin liian vähän makkaraa matkaan, joten jäljelle tuli mittaa vain 140 askelta. Toisaalta ihan hyvä juttu, kun tässä oli pitkä tauko välissä. Olen tehnyt vielä Hiskille ihan pelkkiä suoria ja semmoinen oli tämäkin, makkaraa oli joka askeleella ja jäljen päässä kuppi. Kaiken kaikkiaan Hiski ajoi jäljen erinomaisesti, hyvin tarkasti askel askeleelta. Jos jotain pitää "moittia" niin Hiski ennakoi lopussa olevan kupin ja laittoi maate pari metriä liian aikaisin, en kuitenkaan antanut sen lopettaa jälkeä siihen vaan vaadin sen tekemään töitä kupille asti. Olin ihan täpinöissäni jäljen suhteen, se meni niin mahtavasti. Ilmeisesti kesällä olleet motivaatiopuutteet johtuivat kuumuudesta. 

Tänään meillä oli sitten kimppatreenit Mian ja Dixien kanssa. Paikka oli sama, mutta tällä kertaa tein tuplasti pidemmän jäljen. Pääasiassa joka askeleella oli makkaraa, mutta loppupuolelle jätin tyhjän pätkän, siis jätin yhden askeleen välistä ilman palkkaa. Tämä jälki meni vielä paremmin kuin eilinen, Hiski oikein imutti askelia eteenpäin, mutta lopussa teki taas saman kuin eilen eli ennakoi kuppia. Uskoisin, että tämä "ongelma" poistuu kunhan vain vaadin sen jäljestämään loppuun asti. Kohta puoliin voi varmasti ruveta opetteleen jo kulmia ja ruokaakin voi pikkuhiljaa alkaa vähentelemään, koska en huomannut Hiskin työskentelyssä eroa tyhjien pätkien aikana. Myös Dixien jälki meni erinomaisesti, se jäljesti tiiviisti ja ilmaisi kaikki esineet. 

Lahja-rakas on ollut taas kotona. muutaman viikon päästä mennäänkin näyttelyyn pitkästä aikaa. Helsingin Kaivopuistossa on ranskanbulldoggien erikoisnäyttely, jonne on ilmoitettu 115 ranskista . Tässähän voi kohta alkaa jännitteleen 

Yritänpä olla jatkossa aktiivisempi tämän blogin kanssa, olis ihan fiksua pitää jonkinlaista treenipäiväkirjaa edes tänne niin pysyis paremmin kärryillä itsekin. Nyt Pönde kainaloon ja nukkumaan 

 Meidän pikku-Pöntinen täytti eilen 4-vuotta. Aika menee uskomattoman nopeaa. Synttärisankari vietti synttäreitään tekemällä pihahommia vanhempieni kanssa, lapio on kuulemma pahis, jota pitää saalistaa ja haukkua. Veljenpoikani Juspu kävi leikittämässä sankaria pallolla. Lahja on todellinen pallohullu, sanoinkin vanhemmilleni, että palloleikkejä voi rajoittaa, kun hulluus tahtoo välillä mennä yli. Synttäreiden kunniaksi oli tarjolla kaalilaatikkoa ja pannaria, myös sankarille tietysti. Lahja tykkää

Vapaapäivän kunniaksi ja kaksi päivää kestäneen vesisateen ansiosta pystyin tekemään Oritkarissa Hiskille kesän toisen jäljen. Jälki oli 130 askelta pitkä suora ja palkkaa joka askeleella. Olisin tehnyt jäljestä paljon pidemmän, mutta mulla loppui palkat kesken. Yllättävästi niitä kuluu, kun joka askeleelle laittaa. Palkkana käytin nakinpalasia ja lihapullia, jotka olisivat saaneet olla selvästi pienempiä palasia. Jännä miten asiat unohtaa, onhan siitä jo aika kauan, kun oon "lastenjälkiä" tehnyt.  Hiskillä oli tosi kova hinku jäljelle, se ei millään olisi malttanut odottaa alussa, että sain liinan sen jalkojen väliin.  Jälkeä tehdessä minusta tuntui, että astelin ihan normaaleja askeleita, mutta kun Hiski oli jäljellä askelten väli tuntui tosi lyhyeltä. Siihen pitää kiinnittää huomiota jatkossa. Hiskin jäljestys parani loppua kohti kovasti, lopussa se meni jo kuin vanha tekijä. Tuntui, että jälki loppui kesken. Pidemmällä jäljellä se olisi saanut vielä lisää varmuutta tekemiseensä. Ruokaa se jättää välille aika paljon, en tiedä pitäiskö mun vaatia kaiken syönti vai laittaa ruokaa vähemmän siis ei ihan joka askeleelle. Tarkasti se jäljestää, mutta ei vaan syö kaikkea... toki siihen saattaa vaikuttaa, että se sai aamulla ruuan normaalisti eli ei ehken ollu niin nälkä. Jäljen lopussa oli nyt eka kertaa kuppi, jossa NatureDietiä, Hiski meni käskystä sille maahan. Oikein tyytyväinen olen sen työskentelyyn, nokka nousi jäljen aikana vain pari kertaa, se työskenteli koko ajan aktiivisesti ja pyrki eteenpäin. Kyllä siitä varmasti jälkikoira tulee 

Hassua, ettei muista näitä juttuja vaan tekee samoja virheitä mitä Pessin kanssakin aiemmin, mutta ehkä pikkuhiljaa pääsee taas touhuun mukaan.

Jatkossa on muuten tarkoitus kokeilla jälkihommia myös Pöntisen kanssa verijäljen muodossa, jossa ranskalaisella on myös mahdollisuus kisata. MEJÄ on avoin kaikille roduille. Mulle tuo on ihan uutta juttua, mutta opetellaan yhdessä. Tänään kävin ostamassa verta, sienen ja merkkaukseen käytettäviä pyykkipoikia. Lauantaina olisi tarkoitus startata tuo laji , jännää 

Tänään siis käytiin Hiskin kanssa eläinlääkärillä lopputarkastuksessa ja se sai terveen paperit (ainakin toistaiseksi). Minusta on tämän episodin myötä leimautunut niin todellinen pessimisti, etten uskalla hehkuttaa, vaan mainitsen vaan asioista .

Eläinlääkärin jälkeen mentiin Toppilaan kaffelle ja Hiski avusti siellä pihatöissä, se on reipas poika. Lapsia se vähän jännitteli, mutta todella hienosti se osasi lasten kanssa kuitenkin olla. Mä oon ylpeä pojasta!

Tämän illan ohjelmassa on sitten Lahjan pesu, kun siitä pitäisi ottaa kuva kansainvälistä Ranskis-vuosikirjaa varten. Kirjassa julkaistaan kaikkien 2009-2010 aikana valioituneiden ranskanbullien kuvat. Lahjahan ei lähes valkoisena koirana pysy puhtaana kuin puoli minuuttia, joten se on pakko pestä tämmöistä varten.

 Hiski pääsi tänään lenkille eka kertaa ilman suojatossua. Olisittepa nähneet kuinka onnelliselta se näytti juostessaan vapaana metsässä, meinasin pakahtua sitä katsoessani 

Kysyin Lahjalta eilen, milloinka rouva muuttaa takaisin kotiin. Minulle vastattiin, että sitten kun juoksut on ohi ja kesäkuussa voi käydä muutaman päivän harjoittelemassa, kun vanhempani ovat matkoilla. Lahjan juoksut ei ole vielä edes alkaneet .  Lahja nauttii vanhempieni luona, se makaa terassilla aamusta iltaan ja ottaa aurinkoa, vaihtaa paikkaa sitä mukaa kun aurinko siirtyy 

Uskaltaiskohan jo huokaista? Edellisestä kirjoituksesta ollaan päästy jo paljon parempiin tunnelmiin.

Hiskin murtunut varvas tulehtui tosi pahasti, iho meni kuolioon ja varvas oli käytännössä irti. Varvasta yritettiin hoitaa pari viikkoa tuloksetta, joten ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ottaa varvas pois, ettei tulehdus leviä luustoon. Hippusesta tuli 15 varpainen, kun oej 3. varvas amputoitiin vajaa 3 viikkoa sitten. Leikkaus meni hyvin, Hiski on toipunut erinomaisesti eikä yhtä puuttuvaa ole kaivannut. Toistaiseksi olen kuitenkin tassun vielä ulos suojannut, varmuuden vuoksi. Ens viikolla käydään lääkärillä vielä tarkastuksessa ja saadaan varmaan myös the lasku, jonka suuruutta en halua edes ajatella. Vasta laskin, että helmikuun puolenvälin jälkeen ollaan käyty Hiskin kanssa 14 kertaa eläinlääkärillä, näistä 5 käyntiä on maksettu ja loppuja on sitten keräilty. Eläinlääkärimme sanoi, ettei uskalla laskuttaa mua ennen kuin Hiski on varmasti terve, eikä mitään komplikaatioiden vaaraa enää ole

Hippusen "uusi" tassu

Eilen koitti pojalle suuri päivä, eka kertaa 2,5 kuukauteen se sai luvan juosta irti. Kauaa en uskaltanut sitä vapaana pitää, ettei jalka rasitu liikaa, mutta uskon, että Hiski nautti siitä hetkestäkin 100%:sti.

Lahja on nautiskellut vanhempieni hellästä huolenpidosta ja omasta pihasta. Se muutti sinne silloin kun Hiskin varvashässäkkä tapahtui, eikä ole kaivannut takaisin kotiin . Sovittiinkin, että Lahja tulee kotiin heti, kun Hiski on terve. Ens viikolla olisi tarkoitus suorittaa Lahjan kotiutus. Ikävä on jo pikku-pirua .

...siis mulla, Hiskillä hajoaa milloin mikäkin paikka. 

Tiistaina käytiin kontrolliröntgenissä Hiskin kanssa, murtumat olivat parantuneet hienosti, mutta eläinlääkäri käski pitää Hiskiä vielä 2 viikkoa täysin häkkilevossa varmuuden vuoksi. Ja sen jälkeen saisi Hiski ruveta pikkuhiljaa liikuttamaan. Olin erittäin iloinen uutisista, kyllähän me kaksi viikkoa vielä kestettäisiin.

Alla vielä uudet ja kuukautta aiemmin otetut kuvat vertailun vuoksi, selvä muutos havaittavissa.

29.3.2011

25.2.2011

29.3.2011

25.2.2011

Keskiviikkona tulin pitkän koulupäivän jälkeen kotiin ja jo eteisessä lemahti kakkanen nenään. Koirat oli edellisenä päivänä syöneet tuore luut, joten ajattelin jommalla kummalla menneen mahan sekaisin. Menin katsomaan Hiskiä makkariin ja löysin lohduttoman otuksen istumassa häkistään eteenpäin tuijottaen ja kuola suusta valuen. En ensin tajunnut tilannetta ollenkaan, huomasin Hiskin vain istuvan ulosteissaan ja ekana kävi mielessä, että sillä on suolitukos. Sitten tajusin, että Hiski-paran oikean etujalan varvas on jumissa häkin oven välissä ja todella kummallisessa asennossa ja jäljistä päätellen se oli yrittänyt kiskoa sitä pois. Koiran hädän ja shokkitilan tajuten hysteerisenä yritin irroittaa Hiskin pois pinteestä, häkin ovi ei meinannut liikahtaa kumpaankaan suuntaan, niin että poika olisi saanut vedettyä varpaansa vapauteen. Ehdin jo soittaa isälleni, että tulisi leikkaamaan teräsverkon pois, kunnes sain oven aukaistua ja kauhistunut koira ryntäsi pois häkistä kolmijalkaisena. Hiski oli paniikissa ja sen molemmista päistä ruutasi saman väristä nestettä ympäri asuntoa, pissat tuli alle ja jalka vuosi verta. En meinannut saada Hiskiä kiinni ja kun sain, se pyrki pakenemaan hyvin voimakkaasti. Poikaparka  

Hiskin tila ja jalan tila näytti todella pahalta, joten yritin soittaa eläinlääkäriin. Koska kello oli jo melkein 18, olivat kaikki klinikat jo kiinni. Yritin soittaa päivystykseen ja sain kuunnella vain vastaajaviestiä. Olin epätoivoinen ja soitin Päiville töihin, josko hän voisi soittaa Lemmikin Riitta-Liisalle. Meidän onneksi R-L sattui olemaan juuri käymässä kaupalla ja Hiskin tilanteesta kuultuaan käski ajaa samantien Lemmikkiin. Raahasin Hiskin autoon ja lähdin ajamaan keskustaa kohti. Matkalta soitin isälleni, että hakee Lahjan hoitoon.

Hiski oli shokissa, joten R-L antoi sille vain ensiavun, rauhoittavaa ja kipulääkettä. Sain käskyn mennä pesemään koira, joka oli yltäpäältä siinä itsessään ja tuoda sen aamulla takaisin kuvattavaksi. Lääkäristä ajoin suoraan vanhempieni luokse, oma kylppärini on niin pieni, että siellä ison koiran peseminen on tuskaa, joten pesin Hiskin vanhempieni kylppärissä. Pesun jälkeen Hiski sai jäädä siskoni vahdittavaksi ja minä painuin kotiin siivoamaan kämppää semmoiseen kuntoon, että Hippunen saattoi tulla kotiin. Lähemmäs 3 tuntia hinkkasin kotia eritteistä ja pakkasin häkin pois. Hiski tuli puhtaaseen kotiin ja yllättävän nopeasti saimme molemmat unen päästä kiinni.

Aamulla ajoin sitten takaisin Lemmikkiin ja Hiski kuvattiin. Eniten minua pelotti, että Hiski on tempoessaan rikkonut olkanivelensä uudelleen, mutta pelkoni osoittautui onneksi aiheettomaksi. Sen sijaan oikean etujalan 3. varvas oli murtunut pahasti, eli sairasloma sai runsaasti jatkoa. Hiskille laitettiin taas kipulääkettä piikkinä ja pääsimme kotiin. Minun piti mennä iltapäiväksi kouluun, joten vein rauhoitetun Hiskin taas vanhempien luokse hoitoon. Onneksi he ovat olemassa, en tiedä miten selviäisin ilman! 

Yöllä yllätin Hipun moneen otteeseen nuolemasta tassuaan, mutta edellisen päivän tapahtumista johtuen en uskonut sen kestävän kauluria kaulassaan. Aamulla Hiski oli todella kipeän oloinen, eikä jalka ottanut alleen ollenkaan siihen malliin mitä edellisenä päivänä, se ei myöskään suostunut syömään tai ottamaan kipulääkettä, joten soitin lääkäriin ja menimme sinne takaisin iltapäivällä. Hiski rauhoitettiin taas ja sille laitettiin jalkaan lasta, joka ottaa painoa pois tassulta osuen ensin maahan. Hiski sai myös kipulääkkeen taas piikkinä ja antibioottia piikkinä myös.

Nyt siis yritämme pitää Hiski-pienen levossa niin, että jalka paranisi mahdollisimman nopeasti ja täydellisesti. Maanantaina menemme taas lääkäriin vaihtamaan uuden lastan jalkaan, koska jalan turvotus laskee ja löysyttää lastaa.

Mulla on kovasti epätoivoinen olo jo tuon pojan terveyden suhteen, toivottavasti koko sen elämä ei ole tapaturmasta toiseen menoa. Elämme siis päivä kerrallaan ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Enää en uskalla hehkuttaa tai toivoa mitään, pessimisti ei pety.

Potilas-parka ja lastattu jalkansa

Loppuun vielä kuva, joka otettu pari viikkoa ennen tätä uusinta onnettomuutta

Hiski 6 kk

 Jokohan tänne osais jotain kirjoittaa, kerran jo yritin aiemmin ja onnistuin deletoimaan koko pitkän viestin. Se, jos mikä pistää ketuttaan...josko nyt paremmalla onnella.

Tänään on ollut ihana, aurinkoinen päivä. Kevät tulee ja mielikin ehkä virkistyy. Pessiä kaipaan päivittäin, on kummallista, ettei muori ole täällä. Lahjan kanssa käytiin kävellen Ellin luona Intiössä, matkaa on jotain 5 km täältä meiltä. Lahja nautti selvästi uusista maisemista ja pitkästä lenkistä.

Sitten menneen vuoden lopun ja nykyisen vuoden alun kuulumisia...

Viikko oltiin Lahjan kanssa kahdestaan Pessin lähdön jälkeen ja sitten meidän elämään tuli pieni musta pyörremyrsky ruskein merkein. Lahja-parka olisi varmaan toivonut, että me oltais ikuisesti vaan kahdestaan, eikä voinut käsittää, että Hiski oikeasti muutti meille jäädäkseen. En tiedä, oliko maailman fiksuin päätös ottaa koiranpentu kesken kiireisimmän opiskeluvaiheen, mutta onhan tässä ihan hyvin selvitty. Onneksi on ollut apuvoimia pennun viihdytykseen silloin, kun itsellä on aika ollut tiukilla.

Hiski 4 viikkoa

Hiski on siis virallisesti Zirabanden Grissom, urospuolinen rottweiler, joka on kyllä ehtinyt kasvaa jo aika isoksi, ensi viikolla tulee 6 kk täyteen.  Hiskin tullessa, ei ollut vielä lumet maassa ja ehdimme ottaa muutaman pikkuruisen jäljen, Poika osasi käyttää hienosti nenäänsä ja tykkäsi jäljestämisestä kovasti...jospa sieltä jäi jotain mieleen muhimaan. Keväällä toivottavasti voimme jatkaa harrastusta. Nyt talven aikana olemme käyneet opettelemassa tottiksen alkeita ihan itsekseen tuossa Hiukkavaaran hallilla, josta olemme Zirabanden-porukalla (minä ja Hiski, Mia ja Dixie sekä Anna ja Muru-sisko) varanneet vuoron tunniksi viikossa. Kivasti on tullu treenattua, kun on saanut treenata lämpimissä sisätiloissa. Hiski on kyllä hyvin vilkas tapaus ja keskittymiskyky vielä vähän olematon, mutta se on pentu, joten kylläpä se siitä kehittyy.

Paksuposkinen Hiski 3 kuukautta

Hiski on nyt siis melkein puolivuotias ja vihdoin täysin sisäsiisti, meni siinä aikaa, mutta nyt voi jo ruveta laitteleen mattojakin lattialle. Ihanaa! Hieman se jo on ulkona kokeillut miesten juttuja, jalannostamista ja sutimista, mutta ne on ollu vasta kokeiluja ne. Hiski painaa noin 30 kiloa ja korkeutta ehkä n. 55-60 cm, siitä mahtaa tulla aika iso poika. 

Hiski 5 kk

Hiski ja Lahja on tullut toimeen jopa yllättävän hyvin, Lahjan hermot on olleet uskomattoman pitkät pikku-punkin niskaotteesta huolimatta. Hiski on kiusannut Lahjaa urakalla. Ensimmäisen viikon ajan Lahja oli sitä mieltä, ettei ikipäivänä tule hyväksymään Hiskiä, mutta niin se vaan rokkitukkainen nappisilmä kiemurteli Lahjankin sydämeen. Välillä kuitenkin on tullut räjähtelyjä, Lahja on tiukka tyttö ja Hiskikään ei tahdo jäädä huonommaksi. Uskoisin, että tää on kuitenkin vain väliaikaista, kun Hiskille tulee vähän älliä lisää päähän niin se tajuaa, ettei Lahjaa voi käsitellä niin rajusti. Mä oon toki aina puuttunut, sekä Lahjan kiusaamiseen, että yhteenottoihin. Kun painoeroa on koirilla yli 20 kg jo, niin siinä voi käydä pienelle huonosti.

Viikko sitten torstaina Hiski-paralle sattui tapaturma.  Kaaduin koko painollani suoraan Hiskin päälle, kun menetin hetkellisesti tasapainoni. Hiski huusi ja oikea etujalka ei ottanut ensin ollenkaan alle. Sitten se pystyi varaamaan jalalle, mutta hyvin huonosti. Tässä vaiheessa ajattelin ja toivoin, että jalka olisi vain venähtänyt. Tunnustellessa se reagoi eniten rannetta puristellessa. Hiski ontui tosi pahasti, mutta oli muutoin normaali eikä vauhti hidastunut ollenkaan. Annoin sille kipulääkettä ja päätin, että jos aamulla jalka ei ole yhtään parempi niin soitan eläinlääkärille.Aamulla sitten käytin koirat aamupissalla ja Hiskin jalan tilanne oli yhtä huono, soitin heti eläinlääkäriin ja sain onneksi peruutusajan Akuutista jo aamusta. Eläinlääkäri tutki Hiskin jalan ja taivutellessa vahvin reaktio tuli olkanivelen paikkeilta, joten päädyttiin ottamaan Hiskistä röntgenkuvat. Kuvissa sitten paljastui pahempaa mitä olisin voinut edes kuvitella: Hiskin lapaluun alaosassa oli murtuma ja olkanivelkin näytti jotenkin oudolta, eikä hoitava eläinlääkäri saanut selvää onko siinäkin murtumaa. Kuvat laitettiin Seinäjoelle ortopedin katsottavaksi ja odottelemma sieltä kommentteja, pitääkö tuon olkanivelen tilannetta katsoa tähystämällä. Lapaa on hankala kipsata, joten hoito-ohjeena lepoa ja kipulääkettä.

Ortopedin lausunnon sain seuraavana maanantaina : "Tuberculum majus (iso olkakyhmy) on normaali tuossa iässä. Tuberculum supraglenoidalessa (lapaluu) on murtumalinja, mutta se ei ulotu niveleen. Luutuu umpeen nopeasti, kunhan koira pidetään levossa. AP-kuva on aika epätarkka, mutta humeruksen epifyysin (olkaluunpää) mediaaliosa näyttää epämääräiseltä. Nivelpunktiolla voisi nopeimmin selvittää, onko nivelessä vikaa. Jos koira ei viikon levolla ole lähes oireeton, olkaniveltä on syytä tutkia lisää."

Huomenna mennään ottamaan nivelnestenäyte, ja sen perusteella tiedetään taas mitä seuraa jatkossa. Jos selvitään pelkällä murtuman parantelulla niin vielä 3 viikkoa pitäis pojan olla levossa. Jännitän huomista kovasti!

Jos joku tästä tilanteesta on nauttinut, niin se on kyllä Lahja. Olen tehnyt pitkiä lenkkejä kahdestaan Lahjan kanssa ja sehän  nauttii huomiosta suunnattomasti. Pitääkin joku päivä raahata kamera mukaan lenkille ja ottaa Pöntisestäkin uusia kuvia.

Tuli päivä, jota olin niin kovin pelännyt ja toivonut, ettei sitä koskaan tulisi. Tuli päivä, jolloin minun niin rakkaan Pessin tuli aika jättää meidät tänne kaipaamaan. Kivut kävivät lääkityksestä huolimatta liian suuriksi. Olin päättänyt, että siinä vaiheessa, kun kipulääke ei enää tuo Pessille apua, on aika. Perjantai oli hyvin kaunis päivä, aurinko paistoi ja ilma oli kirpeän raikas. Kaunis päivä jättää tämä maailma ja siirtyä sinne jonnekin...Pessi nukkui pois ja vei mukanaan suuren palasen mun sydämestä. Suuri persoona, jota ei pysty unohtamaan tai korvaamaan.

Pessi-rakas, meillä on niin kova ikävä... kiitos rakas ihan kaikesta 

Pessi viimeisenä päivänään, niin kauniina

Zirabanden Bazeba 4.4.2002-22.10.2010

Olo on niin tyhjä ja koti niin hiljainen ilman muorikoiran örinää ja hännän kopsutusta, joka käynnistyi jo pelkästä vilkaisusta. En voi käsittää, etten enää koskaan voi painaa päätä Pessin tuuheaan turkkiin, ettei se enää koskaan nuole mun naamaa ja hönkäile pahanhajuisella suullaan, eikä tuuppaa lelua syliin veikeä ilme naamallaan, kun haluaa huomiota.  Tiedän, että Pessillä on nyt kaikki hyvin, kivut on poissa, silti sattuu sydämeen niin kovasti.

Kiitos kaikille ystäville, jotka on ottaneet osaa suruun. Pessillä oli paljon ystäviä, eikä ihme, rakastettavampaa koiraystävää saa hakea. Tämä suru ja ikävä kuulemma helpottaa joskus ja elämä jatkuu, tällä hetkellä sitä on niin hankala uskoa. Sydän itkee...

Jos niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko ja kivut häiritsevät untani
niin sinun on tehtävä, mitä on tehtävä
sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä
sinä tulet surulliseksi
-minä ymmärrän
älä anna surusi estää sinua,sillä tänä päivänä enemmän kuin koskaan ennen
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan
Meillä on ollut niin monta hyvää vuotta, tulevaa ei kannata surra
et haluaisi minun kärsivän
kun aika koittaa, anna minun mennä...
Vie minut sinne missä he auttavat minua
mutta pysy luonani loppuun
pidä minua lujasti ja puhu minulle
kunnes silmäni ovat sulkeutuneet
Tiedän, että aikanaan sinäkin huomaat sen olevan ystävyyttä
jota minulle osoitat
vaikka häntäni on viimeisen kerran heilahtanut
niin kivulta ja kärsimykseltä olen säästynyt
Älä sure sitä, että sen täytyy olla sinä
jonka täytyy tehdä päätös
olemme olleet niin läheisiä - me kaksi näinä vuosina
älä anna turhaan sydämesi itkeä

~kirjoittaja tuntematon~