Lahja & Hiski

Palliton kirjoitus

2012-11-30T22:22:01+02:00

Hiski-hömpötti viettää jatkossa elämänsä ilman kulkusia. Sillähän todettiin jo ekoilla rokotuksilla piilokives, joka ei mun ahkerista pallinpudotuslaulujen laulamisesta huolimatta sieltä pussiin tipahtanut vaan jäi vatsaonteloon elämään ja olemaan. Koska vatsaontelossa oleva piilokives on aivan liian lämpimässä elimistö saattaa kehittää siihen helposti kasvaimen. No tätähän ei tietysti haluta ja siksi se piilokives on hyvä poistaa jo melko nuorella iällä. Piilokiveksistä eli kivesvikaista koiraa ei myöskään saa käyttää jalostukseen, koska vika voi olla periytyvä ja siksi on hyvä sen piilokiveksen lisäksi poistaa myös se normaalisti laskeutunut kives. Tästäpä johtuen Hiskikin siis sai luopua palleroisistaan nyt 2 vuoden ja 2 kk:n iässä. Nyt siis hoidamme haavaa seuraavat vajaa kaksi viikkoa ja rajuimmat treenaamiset ovat tauolla sen aikaa.

Koska koira laitettiin joka tapauksessa narkoosiin, otettiin siitä samalla myös viralliset ja epäviralliset kuvat. Viralliset lonkka- ja kyynärkuvat matkaavat Kennelliittoon lausuttavaksi ja tulokset tulevat sitten muutaman viikon sisään. Kyynärkuvat näyttivät oikein siisteiltä ja lonkat samoin, lonkkamaljat ovat kuulemma hieman matalat ja lonkat pystyasentoiset mikä saattaa vaikuttaa arvosanaan. Samalla kuvattiin myös selkä, erinomainen, ja olkanivelet, jotka nekin hyvin siistit. Tässä vielä ne kuvat:

Lonkat, huomatkaa miten muhkeat reidet ;)

Kyynärät, vasen ja oikea

Selkä, häntä siis vasemmalle

Olkanivelet, oikea ja vasen, kuvattu hieman erilailla koska halusin nähdä oikean lavan tilanteen myös siellä olleen murtuman vuoksi.

Hiski malleili taas tänään töissä. Päällä Hurtta Storm Hoodie.

30.11.2012 kuva: Anni Possakka

Hiski mainostaa

2012-11-07T21:42:01+02:00

Hiski pääsi työpaikkani mainosmalliksi erittäin edustavalla kuvalla ;)

Känkkäränkkä tuli kylään

2012-10-16T19:22:01+03:00

Mua vaan naurattaa tällä hetkellä, vaikka eilen illalla olin ihan ällistynyt. Meillä oli viimeinen kerta arkitottiskurssilla, jos viime kerralla kaikki meni nappiin niin tällä kerralla ensimmäinen puoli tuntia keskusteltiin Hiskin kanssa mitä saa tehdä ja mitä ei. Sille iski ilmeisesti murkkuikä kuin napista painamalla.

Vähäsen aavistusta tulevasta olin saanut jo edellisenä päivänä Hiskin reaktiosta, kun naapuruston rasittava pohjanpystykorva tuli lenkillä vastaan ja sen ohitus ei todellakaan tapahtunut mallikkaasti. Pohjis saa tehdä mitä tykkää, sille on annettu todellakin kaikki valta...eli se tuli vastaan tuijottaen, haukkuen ja muristen. Jos olisin ollut järkevä, olisin kääntynyt toiseen suuntaan, mutta ei, me ohitettiin. Hiskihän vetäisi oikeen kunnon kierrokset päälle ja ohitus sujui kahdella jalalla remmissä tempoen. Ihanaa, oikeen koiranomistajan tähtihetkiä.'

Noh, eilen sitten kurssilla Hiski käyttäytyi niin, että koutsi Jennikin sanoi silmät pyöreänä "Eihän se ole ikinä ollut noin kamala". No ei ole ollut, ihan kuin olisimme palanneet siihen aikaan, kun Hiski oli juuri vapautettu häkkilevosta ja se oli patoutunutta energiaa täynnä oleva, räjähtävä ydinpommi. Se kyttäili muita koiria, haastoi minua, haisteli kenttää, repi hihnaa ja käyttäytyi kertakaikkisen raivostuttavasti. Noh, keskustelimme asiasta siis moneen kertaan ja vihdoin lopulta se rauhoittui ja pääsimme treenaamaankin ihan oikeita juttuja. Lopussa se istui jopa paikoillaan, kun vierestä säntäsi kääpiöterrieri luoksetuloon. Ja ihan lopussa makasi mun vieressä ihan rauhassa eikä kytännyt enää ketään.

Mielenkiinnolla odotan, mitä tuleman pitää. Jatkuuko känkkäränkkäily vai oliko se tuossa, pitkiin aikoihin ei ole Hiskin kanssa tarvinnut tuollalailla vääntää. Minä sairastin flunssaa viikonlopun ja Hiskin lenkkeilyt oli aika vähissä, voi siis johtua myös siitä, että energiaa oli paljon purkamatta.
Tämä on kyllä hassua, että missään vaiheessa mulla ei koskaan tule mieleen luovuttaa Hiskin kanssa, vaan saan entistä enemmän tarmoa treenata sen kanssa asiat kuntoon :). Olenkin sanonut monelle, että kaikista mun koirista Hiski varmasti opettaa mulle kaikista eniten.

Lahja kävi eilen kotosalla kynnenleikkuulla ja kirsun rasvauksella, sitten sillä olikin jo kiire pois. Se on ihana tyttö, mutta selvästi onnellisempi mun vanhempien luona

Arkitottista ja auton korjausta

2012-10-10T14:10:01+03:00

Viikko sitten jälkipellolle ajaessa törskäytin aika pahasti kiveen :(, niin pahasti, että auto piti työntää pois kiven päältä. No koska Esto on maailman paras auto, ei se ollut asiasta millänsäkään vaan matka jatkui. Muutama päivä tämän jälkeen aloin ihmetellä kummallista ääntä ja vein Eston isälleni tutkimuksiin. Törskäytyksen voimasta koko pakosarja (?) oli kääntynyt vinoon, yksi letku halki ja pultit löystyneet, O'ou :D. Nyt se on tuunattu taas uuteen uskoon ja välttelemme jatkossa isoja kiviä. Oon miettinyt, että Eston jälkeen ostan pienen pakettiauton, mutta ehkä mun täytyy alkaa harkitsemaan maasturia :D
Lahja, joka rakastaa koko sydämellään autoilua, auttoi mun isää Eston korjauksessa ja istui vänkärin paikalla koko ajan. Isä ei ollut saanut sitä autosta pois vaan, kun menin käymään porukoilla niin Esto oli autotallissa ja Lahja nukkui vänkärin paikalla tyytyväisenä.

Maanantai-iltana oltiin taas Hiskin kanssa arkitottiskurssilla Active Dogilla Martinniemessä. Tällä kertaa otettiin luopumista, luoksetuloja ulkona, ohituksia sisällä ja ulkona, sekä paikallaoloa.
Luopumisharjoitus tapahtui niin, että jätettiin kasa makupaloja maahan ja mentiin koiran kanssa 10 metrin päähän ja lähdettiin kävelemään kasaa kohti. Heti kun koira alkoi hinkumaan sitä läjää kohti niin pysähdyttiin, sanottiin koiralle käsky ja kun koira otti kontaktin ohjaajaan niin koira sai kädestä palkkaa ja kehuja. Tätä toistettiin muutamaan kertaan ja sen jälkeen ruvettiin kiertämään muiden "läjillä". Hiski taas touhotti menemään, ettei se edes huomannut muiden läjiä kuin pari kertaa. Toisaalta meillä ei ole sen kanssa ikinä ollut ongelmana, että se söisi jotain tien varsilta.

Luoksetuloja tehtiin tällä kertaa ulkona, samaan "pentu"tyyliin kuin ennenkin eli Jenni The Koutsi pitää koiraa kiinni ja ohjaaja juoksee poispäin koiraa kutsuen. Nyt tietyn vaikeuden tähän toi se, että kello oli n. 21.30 ja ulkona säkkipimeää. Hiski-tollo juoksi mun perään, mutta koska mä olin jo valokentän ulkopuolella se alkoi etsimään mua hallin kulman takaa, tuli se sitten luokse kun kutsuin uudestaan. Toisella kertaa Hiski juoksi mun ohi, huomaa ettei se juurikaan käytä nenäänsä näissä tilanteissa.

Ohituksia tehtiin niin, että asetuimme kaikki kolme koirakkoa kolmioksi ja sitten vaihdettiin paikkoja kulmasta kulmaan niin että tuli ohituksia. Meidän ohitukset meni ihan mielettömän hyvin, Hiski ei edes vilkaissut toisia koira vaan mentiin remmi löysällä kaikki ohitukset. Wau! Tehtiin ohituksia myös ulkona, kierrettiin hallia ympäri niin, että yksi koirakko meni vastapäivään ja kaksi myötäpäivään niin että väliä oli n. puolen hallin verran. Nämäkin ohitukset meni yllättävän hyvin, kysyinkin, että kuka vaihtoi mun koiran.

Paikallaoloja treenattiin ensin kukin koirakko yksikseen ja lopulta niin, että kaksi koiraa istui/makasi paikoillaan vierekkäin ja ohjaajat muutaman metrin päässä vierekkäin, kolmas koirakko sitten käveli siitä ohjaajien ja paikallaolevien koirien välistä edestakaisin. Hurjaa, mutta Hiski pysyi paikoillaan oikein hienosti.

Treenit meni siis kokonaisuudesssaan varsin kivastii, paras synttärilahja, jonka Hiski mulle saattoi antaa. Kurssia ei ole enää kuin yksi kerta jäljellä. Mielellään mennään jatkossakin tuonne AD:n kursseille, oon ollu oikein tyytyväinen.

Tänään meillä sattui aamulenkillä pieni onnettomuus, jonka seurauksena Hiskin suosikkilelu, pinkki narupallo, roikkuu monen metrin korkeudessa kuusen oksalla. En tiedä vielä millä sen saan sieltä pois, mutta pakkohan se on saada.

Jälkihommia

2012-10-08T02:14:01+03:00

Viimeisen reilun viikon aikana ollaan Hiskin kanssa jäljestetty tosi paljon ja sinä aikana on jäljetkin mitaltaan tuplaantuneet ja ehkä sinne jäljelle on tullut himpun verran tarkkuuttakin.

Viime viikon lauantaina olimme Nivalassa Peltojälkikurssilla ja Hiskille tehtiin eka kertaa vieraan (Mian) tekemä jälki ja eka kertaa jäljellä oli myös 2 kulmaa. Palkkana oon nyt käyttänyt jäljellä pelkästään broilerinsydäntä, joko keitettynä tai raakana. Keitettynä toimii ehkä paremmin ja jäljestämiseen on tullut selvästi parempi motivaatio kuin ennen. Uskon, että kun saadaan Hiskille jälkiä alle ennen talvea niin tulee sitä varmuutta tekemisen meininkiä jäljestämiseen. Kulmat menee kohtuullisen hyvin, mutta jäljellä joudun pidättelemään poikaa kovasti, kun sillä on aina niin kova kiire. Muutaman kerran on kuitenkin jo ilmaantunut pikkupätkiä semmoista kivaa tiivistä ja rauhallista työskentelyä.

Meillä on nyt yks mahtavan iso pelto käytössä ja muutama pienempi. Ojan ylityksiäkin on treenattu ja herra Herkkänokan alkujärkytyksen jälkeen ne sujuu jo oikein mallikkaasti. Alkujärkytyksen siis aiheutti heinänkorret, jotka tökkäsi Hiskiä kuonoon...huoh.

Tänään olin katsomassa FH-koetta pitkästä aikaa, samalla kannustamassa Mian ja Dixien koekenttien avausta. Tulosta ei tullut, mutta nyt tietää taas mitä pitää Dixien kans pitää treenata; kulmia, kulmia, kulmia. Saas nähdä päästäänkö me Hiskin kanssa ikinä kokeisiin, siinä nyt on ainakin ensin se yks pikkunen käyttäytymiskoe suoritettavana ensin ja sinne on vielä pitkä matka.

Koiraharrastusviikonloppu

2012-09-17T00:40:01+03:00

Huh, olipahan sitten viikonloppu tiukasti tungettu täyteen eri koiraharrasteita.¨

Lauantaina olin talkoilemassa meidän paikallisen rottweiler-alaosaston järjestämässä ulkomuodon tarkastuksessa sihteerinä. Keli oli kolea ja kostea, vaikka vaatetta oli päällä, niin hyvin hytisytt siltii. Onneksi tarkastettavia koiria oli vain 4. Toki toivottavaa olisi, että niitä tulisi enemmän kun tarkastus järjestetään, mutta tuossa kelissä kirjoittaminen on aika epämiellyttävää. Samassa yhteydessä Hiskikin mitattiin, sen säkäkorkeus on 65cm eli se on suuri rottweileruros. Oli tosi kiva oli nähdä tuttuja ja rupatella saman henkisten ihmisten kanssa. Talkoilukin on kuitenkin ihan kivaa, vaikka keli siitä välillä ikävää tekeekin.

Sunnuntaina lähdettiin aamulla Päivin kanssa Jäälin montuille tekemään verijäljet Lahjalle ja Kassulle, ja sen jälkeen vietiin Kerttu Kepponen luonnetestiin. Kepa sai +155 pojoa, kaikki osa-alueet plussan puolella. Hienosti siis meni, hyvin Kerttumaisesti :). Testin jälkeen haettiin Lahja ja Kassu ja suunnattiin ajamaan ne aamulla tehdyt jäljet. Lahjan jäljestys näkyy tässä videolla :)

http://youtu.be/hXvyUti41GM

Olihan se menoa, Lahja vilkkaana koirana ei malttanu oikein keskittyä enää ekan 15 metrin jälkeen, seuraavalla kerralla pitää tehdä vähän lyhyempi jälki, jos siitä jäisi parempi mieli.

Jälkien päälle tehtiin vielä reipas lenkki koirien kanssa. Sisarukset saivat viettää laatuaikaa keskenään, ei ollakaan aikoihin käyty missään tuolla porukalla.
Tässä kuvattunnelmaa lenkiltä:

Illalla kun pääsin kotiin, lähdettiin vielä Hiskin kanssa pikapikaa metsään. Hippunen oli ollut päivän yksin kotona, joten energiaa oli ihan riittämiin. Otin sen iltaruuaksi tarkoitetun puolikkaan palalihapötkön matkaan ja tein siitä Hiskille n. 300 askeleen mittaisen metsäjäljen. Jälki oli 2 suoraa ja yhden 90 asteen kulman sisältävä. Alkuun tein myös n. 5 metrin janan. Janalähtö meni erittäin hienosti, Hiski keskittyi ja kun sai luvan lähteä, se eteni janaa suoraviivaisesti ja otti jäljen oikeaan suuntaan. Jälki itsessään meni hieman haparoiden, mutta loppuun päästiin ja suurin osa palkoista tuli jäljeltäkin syötyä.
Sillä välin kun jälki vanheni, käytiin Hipun kanssa lenkillä. Se painelikin täyttä laukkaa pitkin metsää hyvin innoissaan. Se rakastaa juosta vapaana!

Kertyneen treenienergian purkamista

2012-09-14T22:18:01+03:00

Tänään ollaankin Hiskin kanssa treenattu sekä tottista että jälkeä.

Aamulenkin yhteydessä otettiin tottista läheisen koulun kentällä. Seuraamispätkiä, luoksetulo ja maahanmenoa. Hiskillä oli virtasta oikeen mukavasti, kun se on viimeiset kolme viikkoa ulkoillut mun isän kanssa remmissä, kun mä oon ollut totaalisessa ponnistelu- ja koiralenkityskiellossa sappileikkauksen takia. Tottispalkkana oli tennispallo, jonka nappasin lähtiessä varalta taskuun. Naruttomalla pallolla on hieman haastavaa leikkiä, mutta kyllä se onnistuu. Seuraamispätkissä Hiski keskittyi hienosti, ollaan päästy eroon liikkeen lähdössä tapahtuvasta kontaktin tippumisesta, joka selvästikin johtui siitä että palkka on aiemmin lähteny alaspäin ja Hiski on tuijottanut mun alhaalla olevaa kättä palkan toivossa. Näin sen asian oon ainakin pohtinut. Jonkin verran se tuppaa poikittamaaan ja kyllä huomasi, että meidän seuraamispätkät on viime aikoina tehty sisätiloissa ja olleet vaan muutaman askeleen mittaisia, Hippu-Mies oli ihan huuli pyöreenä, kun palkka ei tullutkaan 3-5 askeleen seuraamisen jälkeen, mutta kyllä se äkkiä tajus, että tätä voi jatkaa :D Hiski keskittyi hienosti minuun ja palloon, eikä huomannut ollenkaan kentän ohi liikkuneita koiranulkoiluttajia, erittäin positiivista :).

Iltapäivällä pakkasin jälkipalkat ja Hiskin autoon, kun lähdin käymään asioilla. Kun kauppakierros oli tehty ajettiin Wetterin nurmikentälle tekemään jälki. Jäljen mitta oli n. 250 askelta ja siinä oli yksi 90 asteen kulma (150 askelta, kulma, 100 askelta), lyhyt jälkihän tuosta tuli. Muinoin Pessin kanssa aloiteltiin kulmaharjoittelut kaikenmaailman kaarroksilla ja muilla, Hiskille en oo noita kaaria enkä kiemuroita tehnyt vaan kulmat kulmina. Tää oli muuten Hiskin jälkihistorian toinen kulma, ja meni sen niin tarkasti, ettei olis uskonut. Jäljellä oli palkkana juustoa ja 3 kuppia, jäljen päässä oli kaninkarvapatukka. Juustoa oli paalulla ja ekat 10 askelta joka askeleella, ihan sen takia, ettei paalulta lähdettäis niin vauhdilla eteenpäin. Alun jälkeen oli 2-20 askeleen tyhjiä ja välissä aina 1-5 askeleella palkkaa. Kulmaan laitoin myös palkkaa. Hiski lähti jäljelle tosi hienosti, ei minkäänlaista ryntäilyä ja juusto selvästi toimi palkkana tosi hyvin, ainoa huono puoli niissä on että vaaleana erottuvat nurmelta turhan selvästi, toisaalta tuleeepahan syötyä kaikki. Hieman alkoi kiihdyttelemään tyhjillä, mutta pysyi kuitenkin jäljen päällä eikä lähtenyt hölköttelemään muualle. Eka kupin ilmaisi hienosti maahanmenolla, toisen kupin meinasi mennä ohi, mutta siinä käskytin sen maahan ja sai haistaa palkkaansa, mutta laitoin kupin taskuun. Noin 15 askelta ennen kulmaa sen työskentely rauhoittui ja sen takia se kulmakin meni sitten hienosti. Kolmannen kupin ilmaisi, joskin turhan hitaasti, mutta ansaitsi palkkansa. Jälki loppui siis kaninkarvapatukkaan ja se tuntui olevan oikein mieluinen palkka. Olen kyllä tyytyväinen Hiskin työskentelyyn, sitä hömpöttämistä ja ympäristöön reagoimista ei tapahtunut, mitä yleensä aina tapahtuu. Paremminkin olisi tietysti voinut mennä, mutta treenikerrat on tuolla koiralla niin vähissä, että eihän sitä voi osata, kun ei ole kokemusta.

No, sitten kun päästiin takas autolle niin tajusin, että mähän olin pakannu mukaan 4 kuppia, eli mulla oli 2 täyttä kuppia taskussa. Ja koska tuo eka jälki oli noinkin lyhyt niin aattelin, että teenpä toiselle nurmikentälle toisen jäljen. Juustopaloja ei enää paljoa ollut, mutta sen verran että saatiin 150 askeleen suora tehtyä, tyhjiä oli jotakuinkin saman verran kuin edellisellä jäljellä. Jäljellä siis juustoa, 2 kuppia ja päässä narupallo. Tällä jäljellä mentiin huomattavasti rauhallisemmin, mutta muutaman kerran nostettiin pää ylös ja toljotettiin. Tällä pellolla oli hieman pidempää nurmea ja ilmeisesti siinä oli ajettu myös mopolla, jonka painanteet vähän sekoittivat. Vakkariharhan yli mentiin hienosti (kentän poikki menee polku, jota ilmeisesti käytetään päivittäin...siksi jäljelle tulee aina "vakkariharha". Kupeista eka ilmaistiin hienosti, toinen yritettiin ylittää, mutta ilmaistiin sitten lopulta. Pallo jäljen lopussa oli superi .

Lisää treeniä ja pidempiä jälkiä, ehdottomasti

Treenejä ja potkuttelua

2012-02-17T01:09:01+02:00

Noutoharjoittelua: Hiskin kanssa harjoiteltiin "kapulan" pitämistä, kun huomasin, että se helposti mälvää leluja ja muita niitä kantaessaan. En halua, että se jatkaa mälvämistä joskus tulevaisuudessa kapulan kanssa. Koska mun kapulat on auton perässä, enkä niitä jaksanut hakea niin otettiin kapulaksi putkiluu ja sehän toimikin asiassaan vallan mainiosti. Oikeilla kapuloilla ei olla vielä Otin Hiskin istumaan eteeni ja odotin, että se jollain lailla osoittaa kiinnostusta kädessä olevaan luuhun, siitä naksu ja palkka. Koko ajan vaadin enemmän ja palkkasin heti, kun Hiski toimi odotetusti. Pääsimme tilanteeseen, että Hiski piti luuta suussaan sievästi ihan pieni hetki hyvällä otteella mälväämättä ilman, että mä pidin luusta kiinni. Eli oikein hyvä edistyminen asiassa, jatkamme tästä huomenna.

Käytin tässä, harvinaista kyllä, naksutinta palkkamiseen, koska ajattelin, että sillä on helpoin merkata Hippuselle oikea toiminta ja selvästi se tajusikin hyvin nopeasti mikä on homman nimi.

Rauhoittumisharjoittelua: Hiskillä on paha tapa illat leikkiä ja touhuta, läähkästä eteenpäin. Se ei yksinkertaisesti osaa levätä ennen kuin se on tosi väsynyt ja laittaa nukkumaan. Aiemmille koirille ei ole pitänyt rauhoittumista tällä lailla opettaa, mutta Hiski on sen verta vilkas, että sille jää tekeminen päälle. Käskin Hippusen maate pedilleen ja vapautin, kun se lopetti läähättämisensä ja oli selvästi rauhoittunut. Ilmeisesti rauhoittuminen oli niin rankka juttu, että kun vapautin Hiskin se painui parin metrin päähän ja laittoi nukkumaan .

Oon nyt pari kertaa käyny Hiskin kanssa potkuroimassa Kicksparkilla. Se onkin oppinut hienosti juoksemaan edessä, mutta vauhti ei tosiaan päätä huimaa eikä se vedä juuri ollenkaan,. Toinen reissu oli jo selvästi parempi käytöksen kannalta kuin eka. Vetoliinasta ei otettu kiinni kuin muutaman kerran ja se ravasi ihan nätisti ilman että välitti ollenkaan potkurista. Vielä kun sen saisi vetämään edes vähäsen niin keventäis omaa liikuntasuoritusta. Hiski on tosin fiksu poika ja tietää, että huhkiminen Kicksparkin kanssa tekee mulle vaan hyvää, eikä se helpota mun taakkaa

Lahja oli mun mukana töissä torstaina, sillä oli hurjan hauskaa, kun sai leikkiä Kassu-veljensä kanssa. Sovitin sille huskyvaljaita, kun se tarvisi uudet valjaat vetohommiin, mutta ranskis on niin hankalan mallinen, ettei oikean kokoista löytynyt. Suunnitelmana on tässä lähipäivinä ommella Lahjalle ranskismalliset vetovaljaat, jotta päästää potkuttelemaan senkin kanssa kunnolla.

Lahjan pojat, Tarmo ja Toivo, täyttivät eilen 3-vuotta. Hurjaa kuinka aika menee nopeaa! Alla vielä kuva komeista pojista. Otettu viime syksynä ranskisten erkkarin jälkeen Helsingin kaivopuistossa

esine-etsintää sisätiloissa

2012-02-03T22:34:01+02:00

Pakkaspäivän iltahommiksi piilottelin Hiskille råttaa muutaman kerran. Hitsi, kun se tykkää etsintähommista, on ihan innosta piukeena. Tuli mieleen, että kuinkahan se toimis hakuhommissa ja kestäiskö tuo etujalka? Toisaalta kestäähän se sen päätöntä menoa nytkin erittäin hyvin. Mietitäänpä tuota uudestaan keväällä virallisten kuvien jälkeen.

Pakkasia

2012-02-03T01:23:01+02:00

Koko viikon ollut hirrrrrveen kylmä, nytkin ulkona -28 astetta pakkasta. Luonto on niin kauniin näköinen ja pakkasesta huolimatta ollaan yritetty ulkoilla mahdollisimman paljon. Hiskiä ei pakkaset palele, se painelee täyttä laukkaa kuten aina ennenkin. Välillä tekee hurjia syöksyjä selälleen maahan ja liukuu pitkiä matkoja, sen mielestä ihan tosi hauskaa . Voi kun olis videokamera niin kuvaisin sen päätöntä menoa.

Pakkasen takia on treenit olleet tauolla, sisällä tehty pikku juttuja ihan arjessa, mutta muuten ei juurikaan. Ennen kovia pakkasia treenattiinkin aika ahkerasti, niinku minuksi tosi ahkerasti, ihan päivittäin. Hiski onkin oppinut juttuja hienosti. Paikallaolo sujuu erinomaisesti ja seuraaminen myöskin, tosin seuraamisessa mulla on vielä melko voimakkaat avut mukana ja niitä vois alkaa pikkuhiljaa vähentämään.